Hän olikin jo hypähtänyt seisaalleen ja katkaisi kovaäänisellä huudahduksella raskasmielisen kaksinpuhelun Chopinin neron kanssa.
— Mutta miksi elän? Niin, mitä se hyödyttää?
Sairas vaipuu yksinäisinä hetkinä takaisin entiseen hermoheikkouteensa; sellaisien kuilujen yli täytyy hänet auttaa armeliaalla kädellä…
Mutta ehkä sairas juuri tämäntapaisten kohtausten avulla haluaakin päästä kosketuksiin tuon lempeän käden kanssa.
— Lopettakaamme musiikki tältä päivältä. Se riittää täksi kertaa. Te olette vähäsen kiihtynyt, sanoo Katalin.
— Kuten käskette, vastaa Milka raskaasti.
— Huomenna tulen taas, silloin jatkamme. Olettehan samaa mieltä? kysyy
Katalin.
— Milka säpsähtää — hänen ajatuksensa ovat harhailleet jossain kaukana…
— Ah, siitä tulee erinomaista!
Naisen käsi on jo ovenkahvalla, mutta hän ryhtyy uudestaan sanoihin.