Asettaa se siihen uhrilahjana puhtaasta kiitollisuudesta, että löytyi maailmassa sellainen olento kuin Katalin.
Panna se siihen ilman vähintäkään toivoa, hänhän tiesi niin hyvin, että
Katalinin elämä kohosi yli hänen elämänsä, kuin pilvet yli maan.
Chopin-illan jälkeen sai hän varmuuden siitä, mihin hän enää ei ollut uskonut: hänestä voi vielä tulla ihminen muitten ihmisten parissa.
Sellainen nainen kykeni vapauttamaan lentävän hollantilaisen. Hänen yksi ainoa hymynsä pystyi ratkaisemaan kaikki Milkan sfinksi-elämän tuskantäydet arvoitukset.
Ylhäällä tuntureillakin joutui mykkä lumi liikkeeseen. Se mitä Milka tähän asti oli luullut ikuiseksi jääksi, muuttui keväiseksi kukkaseksi.
Ja kaikki se, johon hän ei ennen ollut tohtinut uskoa: elämä, nuoruus, voima, nainen, rakkaus, vyöryi nyt kuin tuoksunhuumaama kukka-laviini häntä vastaan.
* * * * *
Kata riisuutui parast'aikaa, mennäkseen levolle sen illan jälkeen, joka oli pyhitetty Chopinille.
Hetkeksi pysähtyi hän seisomaan pukuhuoneensa suuren peilin eteen ja samalla kysyi hänen sisässään joku ylimielinen ääni: tietääköhän tuo pitkä sotilas, kuinka kaunis me olemme?
Ääni kuului jollekin, joka aina Katan koulutyttöajoista asti oli asunut hänen sielunsa salatuimmassa sopukassa ja joka tänä päivänä oli aivan sama pikkunirppu kuin kymmenen vuotta sitten.