"Se on häneltä!" hän huudahti. "Juuri häneltä se on!"

Hän unohti kokonaan piippunsa, meni innostuneena takaisin tuolilleen, otti taskuveitsensä ja avasi kuoren.

"Mitähän sieltä nyt kuuluu", hän sanoi jännittyneenä.

Sitten hän käänsi kirjeen auki ja luki seuraavaa:

'DORINCOURTIN LINNASSA.

Rakas Mr Hobbs.

Tänään minulla on julma kiire, sillä minulla on jotain niin merkillistä kerrottavaa ja minä tiedän että te hämmästytte suuresti kun saatte sen kuulla rakas ystäväni. Se on ollut vaan suuri erehdys ja minä en ole lordi eikä minusta kreiviä tule täällä on eräs nainen joka oli naimisissa minun setäni beviksen kanssa joka on kuollut ja hänellä on pieni poika ja hän on lordi Fauntleroy sillä eglannissa on tapana että kreivijen vanhimman pojan pieni poika on kreivi jos kaikki muut ovat kuolleet minä tarkoitan jos hänen isänsä ja isoisänsä ovat kuolleet mutta minun isoisäni ei ole kuollut vaan bevis setä on kuollut ja niin hänen poikansa on lordi fauntleroy ja minä en ole sillä minun isäni oli nuorin poika ja minun nimeni on Cedrik Errol niin kuin se oli New Yorkissa ja toinen poika saa kaikki tavarat ensiksi minä luulin että minun pitäisi antaa hänelle ponini ja vaunut vaan isoisä sanoi ettei minun tarvitse isoisä on hyvin suruissaan ja minä luulen ettei hän pidä siitä naisesta vaan ehkä hän luulee että lemmikki ja minä olemme pahoillamme koska minusta ei tule kreiviä ja nyt minä mielemmin tulisin kreiviksi kuin mitä ensiksi luulin sillä tämä on kaunis linna ja minä pidän kaikista niin paljon ja kun on rikas niin voi tehdä niin paljon nyt minä en ole rikas koska isäni joka oli nuorin poika ei ollut rikas mutta minä opin tekemään työtä jotta voisin pitää huolta lemmikistä minä olen tiedustellut Wilkinsiltä miltä tuntuu olla tallirenkinä ehkä minusta voisi tulla tallirenki tai ajuri. Rouva toi pienen poikansa linnaan ja isoisä ja mr Havisham juttelivat hänen kanssansa luullakseni hän oli pahoilla mielin hän puhui niin kovalla äänellä ja isoisä oli myöskin vihainen en ole ennen nähnyt häntä niin vihaisena toivon etteivät kaikki tule vihaisiksi minä tahdon heti kertoa teille ja Dickille kaikki sillä se huvittaa teitä ei nyt muuta tällä kertaa terveisiä vanhalta ystävältänne

CEDRIK ERROLILTA
(ei lordi Fauntleroylta).'

Mr Hobbs vaipui tuolilleen, kirje putosi hänen polvellensa, veitsi ja kuori liukuivat maahan.

"No!" hän huudahti, "kirppu minua puree!"