Mr Hobbs vaipui tuolilleen.
"Tiesinhän, että se oli keksitty juttu", hän sanoi. "Kyllä minä sen tiesin; ja he ovat tehneet sen siksi, että hän on amerikkalainen!"
"Ohhoh!" Dick huudahti harmistuneena. "Hän on sen tehnyt, juuri hän. Se on aivan hänen tapaistaan, tiedättekö mitä mieleeni johtui, kun näin kuvan. Eräässä lehdessähän sanottiin, että hänen pojallaan on arpi leuassa. Laskekaa ne yhteen — hänet ja arpi! No, hänen poikansa ei ole enempää lordi kuin minäkään! Hän on Benin poika — pikku raukka, jota Minna heitti lautasella tarkoittaessaan minua."
Professori Dick Tipton oli aina ollut terävä poika ja ansaitessaan elatuksensa suuren kaupungin kaduilla hän oli tullut yhä terävämmäksi. Hän oli oppinut pitämään silmänsä auki ja käyttämään järkeänsä, ja täytyy tunnustaa, että tämän hetken maltittomuus ja kiihko suorastaan huvitti häntä. Jos pikku lordi Fauntleroy olisi voinut tirkistää sinä aamuna kauppaan, niin asia olisi varmaan häntäkin huvittanut, vaikka kaikki hankkeet ja neuvottelut kohdistuivatkin toisen pojan kohtalon ratkaisemiseen eikä hänen.
Mr Hobbsin mieli oli vallan masennuksissa vastuusta, ja Dick oli innoissaan ja täynnä toiminnanhalua. Hän kirjoitti kirjeen Benille, leikkasi kuvan irti ja liitti sen kirjeeseen, ja mr Hobbs kirjoitti Cedrikille sekä kreiville. He olivat täydessä kirjoituspuuhassa, kun Dick sai uuden päähänpiston.
"Kuulkaapas", hän sanoi, "herra, joka antoi minulle tämän lehden, on lakimies. Kysytäänpäs häneltä, mitä meidän tulee tehdä. Lakimiehet ovat selvillä kaikesta."
Mr Hobbs oli hyvin tyytyväinen tähän ehdotukseen ja Dickin nokkeluuteen.
Mr Hobbs jätti puotinsa apulaisen huostaan, pukeutui päällystakkiinsa ja lähti Dickin seurassa kaupungille mr Harrisonin konttoriin, jossa he nuoren miehen suureksi hämmästykseksi esittivät romanttisen juttunsa.
Jollei hän olisi ollut toimelias nuori lakimies ja jollei hänellä olisi ollut paljon liikaa aikaa, hän ei olisi niin kiinnostunut heidän kertomukseensa, sillä se tuntui tosiaankin hyvin oudolta ja kummalliselta, mutta hän halusi työtä ja sattumalta hän tunsi Dickin, jonka onnistui esittää asiansa terävällä ja selvällä tavalla.
"Niin", mr Hobbs sanoi, "sanokaa minkä arvoinen teidän aikanne on ja ajatelkaa tätä asiaa, niin minä palkitsen teidän vaivanne — Silas Hobbs, Blank Streetin kulmassa, myyn vihanneksia ja mausteita ja sekatavaraa."