"Hyvä", mr Harrison sanoi, "se olisi erinomainen asia, jos se onnistuisi, ja se olisi tosiaankin minulle yhtä hyvä asia kuin lordi Fauntleroylle, eikä tiedusteleminen haittaa missään tapauksessa. Näyttää siltä kuin lapsi olisi epäilyttävä. Nainen on puhunut ristiin ilmoittaessaan pojan iän, ja se on herättänyt epäilystä. Ensiksi täytyy kirjoittaa Dickin veljelle ja Dorincourtin perheen asianajajalle."
Ja ennen auringonlaskua oli kaksi kirjettä kirjoitettu ja lähetetty eri suunnille — toinen meni New Yorkin satamasta laivassa Englantiin ja toinen junassa, joka kuljetti kirjeitä ja matkustajia Kaliforniaan. Ja edellisessä oli osoite mr Havishamille, jälkimmäisessä Benjamin Tiptonille.
Ja kun liike illalla oli suljettu, mr Hobbs ja Dick istuivat takahuoneessa ja juttelivat puoliyöhön saakka.
Selvitys
On hämmästyttävää, kuinka lyhyessä ajassa ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Tarvittiin ainoastaan muutamia minuutteja, jotta tuon pienen, punaisia sääriään korkealla tuolilla mr Hobbsin kaupassa heiluttaneen pojan kohtalo muuttui, ja pienestä pojasta, joka vietti hiljaista elämää rauhallisen kadun varrella, tuli englantilainen aatelismies, kreivikunnan ja äärettömien rikkauksien perillinen. Kului vain muutamia hetkiä, niin hänet muutettiin englantilaisesta aatelismiehestä köyhäksi anastajaksi, ilman vähintäkään oikeutta niihin etuihin, joita hän oli saanut nauttia. Ja kuinka ihmeelliseltä tuntuukin, ei kulunut niinkään pitkää aikaa kuin olisi luullut, asianhaarojen muuttumiseen ja kaiken sen takaisin saamiseen, minkä hän oli ollut vähällä menettää.
Siihen tarvittiin varsin vähän aikaa, sillä nainen, joka sanoi itseään lady Fauntleroyksi, ei ollut likimainkaan yhtä ovela kuin ilkeä. Ja kun mr Havisham ahdisti häntä ankarasti hänen avioliittoaan ja poikaansa koskevilla kysymyksillä, niin hän oli pari kertaa puhunut ristiin, minkä johdosta heräsi epäilyksiä. Sitten hän kadotti kokonaan mielenmalttinsa ja kiihkossaan ja tuskassaan hän sotkeutui yhä pahemmin. Kaikki hänen erehdyksensä koskivat lasta. Ei näyttänyt epäilyttävältä, että hän oli ollut naimisissa Bevisin, lordi Fauntleroyn kanssa ja riidellyt hänen kanssaan sekä että hänelle oli maksettu, jotta hän pysyisi poissa Bevisin luota, mutta mr Havisham huomasi vääräksi ilmoituksen, että poika muka oli syntynyt jossakin osassa Lontoota, ja keskellä tämän havainnon aiheuttamaa hämmästystä saapuivat New Yorkista nuoren lakimiehen sekä mr Hobbsin kirjeet.
Millaisen illan mr Havisham ja kreivi viettivät istuessaan kirjastohuoneessa kirjeitten saavuttua ja keskustellessaan aikeistaan!
"Tavattuani hänet kolme kertaa", mr Havisham sanoi, "rupesin epäilemään häntä suuresti. Minusta lapsi tuntui vanhemmalta kuin hän sanoi, ja hän erehtyi puhuessaan hänen syntymäpäivästään ja koetti sitten parannella asiaa. Se selitys, jonka nämä kirjeet antavat, pitää yhtä minun epäilysteni kanssa. Parasta, mitä voimme tehdä, on heti sähkösanomalla kutsua tänne molemmat Tiptonit, tietysti kertomatta mitään naiselle, ja äkkiä saattaa heidät yhteen, kun nainen ei aavista mitään. Huono vehkeilijä hän on. Minä puolestani luulen, että hän säikähdyksestä kadottaa mielenmalttinsa ja antaa itsensä heti ilmi."
Ja niin tosiaankin kävi. Hänelle ei kerrottu mitään ja mr Havisham esti häntä epäilemästä mitään jatkamalla kuulustelua ja vakuuttamalla tutkivansa hänen antamiaan tietoja. Nainen tulikin niin varmaksi asiastansa, että hänen rohkeutensa suuresti lisääntyi, ja hän tuli niin röyhkeäksi kuin suinkin saattoi ajatella.
Mutta eräänä aamuna hänen istuessaan Dorincourt Armsin ravintolassa ja itsekseen rakennellessaan tuulentupia hänelle ilmoitettiin mr Havishamin tulo. Tämä astui sisään seurassaan kolme henkilöä — poika, jolla oli hyvin kulmikkaat kasvot, kookas nuori mies ja Dorincourtin kreivi.