Myös Dick räpytteli silmiään, ja ne näyttivät myös kostuvan. Hän oli vain yksinkertainen kengänkiillottaja, eikä hän olisi pystynyt kuvaamaan tunteitaan, vaikka olisi yrittänytkin. Ehkä juuri siksi hän ei yrittänyt, vaan räpytteli silmiään ja nieleskeli ikään kuin kurkussa olisi ollut pala, jota hän ei saanut alas.
"Olis kiva, kun et lähtis", hän sanoi käheällä äänellä. Sitten hän taas räpytteli silmiään. Sitten hän katsoi mr Havishamiin ja kosketti lakkiaan. "Kiitos teille, herra, siitä että toitte pojan tänne, ja kiitos kanssa siitä, mitä te teitte mulle. Tämä poika on, — on aika erikoinen kaveri", hän lisäsi. "Mä olen aina tykännyt siitä paljon. Se on semmonen kiva pikku kaveri ja, — ja niin erikoinen kaveri."
Kun he olivat kääntyneet pois, Dick seisoi vielä pitkään paikallaan ja katseli heidän jälkeensä hämmästyneenä. Hänen silmänsä olivat yhä sumeina ja edelleen hänellä oli pala kurkussa, kun hän katseellaan seurasi jaloa pikku miestä, joka marssi iloisena kookkaan ja ryhdikkään seuralaisensa sivulla.
Aina lähtöpäiväänsä saakka pikku lordi oleskeli niin paljon kuin mahdollista mr Hobbsin puodissa. Mr Hobbs oli käynyt alakuloiseksi, hänen mielensä oli masennuksissa. Kun hänen nuori ystävänsä riemuiten toi hänelle lähtölahjaksi kultakellon ja vitjat mr Hobbsin oli vaikea tajuta asiaa. Hän pani kellon laatikkoineen polvelleen ja niisti voimakkaasti.
"Siihen on kirjoitettu jotakin", Cedrik sanoi, "rasian sisään. Määräsin itse, mitä siihen pantaisiin. 'Mr Hobbsille hänen vanhimmalta ystävältään, lordi Fauntleroylta. Katso ajannäyttäjääsi, muista vanhaa ystävääsi.'"
Mr Hobbs niisti jälleen nenäänsä hyvin kuuluvasti. "Minä en unohda sinua", hän sanoi äänellä, joka oli melkein yhtä itkuinen kuin Dickinkin, "älä sinäkään unohda minua keskellä Englannin aatelistoa".
"En unohda teitä, vaikka minne joutuisin", lordi vastasi. "Onnellisimmat hetkeni olen viettänyt teidän seurassanne, ainakin muutamat onnellisimmista hetkistäni. Toivottavasti tulette joskus tervehtimään minua. Isoisä olisi varmaan hyvin mielissään. Ehkä hän kirjoittaa teille ja pyytää teitä tulemaan, kun kerron hänelle teistä. Ettehän pane pahaksenne, että hän on kreivi? Tarkoitan, että jos hän kutsuisi teitä, niin ettehän jätä tulematta sen vuoksi, että hän on kreivi?"
"Kyllä minä tulisin sinua tervehtimään", mr Hobbs vastasi jalomielisesti.
Sitten he päättivät, että jos mr Hobbs saisi kreiviltä suoranaisen pyynnön tulla viettämään muutamia kuukausia Dorincourtin linnassa, hänen pitäisi antaa tasavaltalaisten ennakkoluulojensa väistyä ja heti panna matkalaukkunsa kuntoon.
Vihdoin valmistelut olivat päättyneet, oli valjennut päivä, jolloin tavarat vietiin laivaan ja vaunut odottivat oven edessä. Omituinen yksinäisyyden tunne valtasi pojan. Äiti oli hetkeksi sulkeutunut omaan huoneeseensa, ja kun hän tuli alas, hänen silmänsä olivat kosteat ja hänen huulensa vapisivat. Cedrik lähestyi häntä, kietoi käsivartensa hänen kaulaansa ja he suutelivat toisiansa. Hän tiesi, että jokin suretti heitä molempia, vaikkei hän tiennyt mikä se oli.