Myöhään iltapuolella vaunut, joissa pikku lordi Fauntleroy ja mr
Havisham istuivat, vierivät pitkää puistokujaa linnaa kohti.
Kreivi oli määrännyt, että hänen pojanpoikansa tuli saapua hyvissä ajoin syömään päivällistä hänen kanssaan, ja samaten hän oli määrännyt, syistä, jotka hän itse parhaiten tunsi, että pojan pitää tulla yksin siihen huoneeseen, jossa hän oli aikonut ottaa hänet vastaan. Vaunujen vieriessä pitkin kujaa lordi Fauntleroy istui mukavasti nojautuneena komeihin tyynyihin ja katseli innokkaasti ympärilleen. Häntä todellakin kiinnosti kaikki, mitä hän näki. Vaunut ja suuret komeat hevoset välkkyvine valjaineen kiehtoivat hänen mieltään, samaten kookas ajuri ja palvelija, jotka olivat pukeutuneet loistaviin livreihin; mutta etenkin vaakuna vaunun ovessa kiinnitti hänen huomiotaan, ja saadakseen tietää, mitä se merkitsi, hän teki heti tuttavuutta palvelijan kanssa.
Kun vaunut saapuivat puiston isolle portille, hän katseli ikkunasta nähdäkseen paremmin suuret kivileijonat, jotka koristivat porttia. Nuori verevä nainen, joka tuli ulos sievästä muratin peittämästä asunnosta, avasi portin. Kaksi lasta juoksi ulos ovesta ja katseli suurin silmin vaunuissa istuvaa pikku poikaa, joka myös katseli heitä. Heidän äitinsä niiasi ja hymyili ja hänen viittauksestaan lapsetkin koettivat niiata.
"Tunteeko hän minut?" lordi Fauntleroy kysyi. "Kaipa hän luulee tuntevansa minut." Ja hän nosti mustaa samettihattuansa ja hymyili.
"Hyvää päivää!" hän sanoi ystävällisesti.
Nainen näytti hänen mielestään iloiselta, hymyili vieläkin herttaisemmin ja hänen sinisiin silmiinsä tuli ystävällinen ilme.
"Jumala teidän armoanne siunatkoon!" hän sanoi. "Jumala siunatkoon teidän kauniita kasvojanne! Onnea ja menestystä teidän armollenne! Tervetuloa tänne!"
Lordi Fauntleroy heilutti hattuansa ja nyökäytti hänelle päätänsä vaunujen vieriessä ohi.
"Minä pidän tästä naisesta", hän sanoi. "Näyttää siltä kuin hän pitäisi pienistä pojista. Minä tahtoisin mielelläni tulla tänne leikkimään hänen lastensa kanssa. Onkohan hänellä varaa kutsua vieraita?"
Mr Havisham ei pitänyt tarpeellisena sanoa pojalle, että hänen tuskin sallittaisiin leikkiä portinvartijan lasten kanssa. Asianajaja arveli, ettei ollut vielä aika selittää hänelle sitä.