"Mr Hobbs sanoi, että sinä käytät sitä aina", Cedrik sanoi, "mutta hetken ajateltuaan hän arveli, että sinä joskus otat sen pois pannaksesi hatun päähäsi."
"Niin", kreivi vastasi, "toisinaan otan sen pois."
Toinen palvelijoista kääntyi pois ja rykäisi kätensä takana.
Cedrik lopetti ensin syömisensä, nojautui taaksepäin tuolissaan ja katseli huonetta tarkasti.
"Olet varmaan hyvin ylpeä talostasi", hän sanoi, "tämä on niin kaunis talo. En ole ennen nähnyt mitään tällaista. Tosin olen vasta seitsemänvuotias, enkä siis ole vielä nähnyt paljoa."
"Ja luuletko, että olen ylpeä siitä?" kreivi sanoi.
"Luulen, että kuka tahansa olisi ylpeä siitä", lordi Fauntleroy vastasi. "Minä ylpeilisin siitä, jos se olisi minun taloni. Kaikki täällä on niin kaunista. Ja puisto ja puut ovat niin kauniit ja lehdet kahisevat jännittävästi!"
Sitten hän pysähtyi hetkeksi ja katsoi huolestuneena pöydän toiseen päähän.
"Eikö tämä ole kovin iso talo kahden asuttavaksi?" hän sanoi.
"Onhan tässä tilaa kahdelle", kreivi vastasi. "Onko se sinusta liian iso?"