Dawsonin kasvoihin ilmestyi hetkeksi epävarma ilme. Hänellä ei ollut erityisen ystävällisiä ajatuksia kreivistä. Hän ei ollut ollut monta päivää talossa, mutta kuitenkin niin kauan, että oli kuullut palvelijoiden vapaasti keskustelevan kreivin ominaisuuksista.
"Kaikista vanhoista, äreistä, pahaluontoisista ihmisistä, joita minulla on ollut onnettomuus palvella", sanoi pisin palvelijoista, "hän on kiukkuisin ja ilkein."
Ja se palvelija, jonka nimi oli Thomas, oli myös kertonut alakerroksessa ystävilleen, mitä kreivi oli mr Havishamille sanonut, kun he olivat keskustelleet valmistuksista.
"Antakaa hänen tehdä mitä hän tahtoo ja täyttäkää hänen huoneensa leluilla", oli kreivi sanonut. "Antakaa hänelle mikä häntä huvittaa, niin hän pian unohtaa äitinsä. Huvittakaa häntä, täyttäkää hänen mielensä muilla asioilla, niin meidän ei tarvitse huolehtia. Se on pojan luonteen mukaista."
Koska kreivillä oli tämä tosiaan ystävällinen tarkoitusperä silmiensä edessä, hän ei tainnut olla oikein hyvillään huomatessaan, ettei ainakaan tämän pojan luonne ollut sellainen. Kreivi oli viettänyt rauhattoman yön ja pysynyt koko aamun huoneessaan; mutta keskipäivällä, syötyään lounasta, hän lähetti noutamaan pojanpoikaansa.
Fauntleroy seurasi heti kutsua. Hän tuli hyppien alas leveätä porraskäytävää. Kreivi kuuli hänen juoksevan eteisen poikki, sitten ovi avautui ja poika astui sisään punaposkisena ja loistavin silmin.
"Minä odotin juuri, että lähettäisit hakemaan minua", hän sanoi. "Olin jo kauan aikaa sitten valmis. Minä olen niin kiitollinen kaikista leluista! Olen niin äärettömän kiitollinen! Minä olen leikkinyt niillä koko aamun."
"Vai niin", kreivi sanoi, "sinä siis pidät niistä?"
"Minä pidän niistä niin kovasti — en voi sanoa kuinka äärettömästi!" Fauntleroy sanoi ilosta hehkuvin kasvoin. "Siellä on peli, joka muistuttaa erästä pallopeliä, mutta tätä leikitään pöydällä valkoisilla ja mustilla nappuloilla ja lasketaan kuulilla, jotka ovat nauhassa. Minä koetin opettaa Dawsonia, mutta hän ei ensin oikein ymmärtänyt — katsos hän ei milloinkaan ole pelannut pesäpalloa, koska hän on nainen ja pelkään etten oikein osannut selittää hänelle. Mutta sinä kai tunnet sen, vai kuinka?"
"Pelkään etten tunne", kreivi vastasi. "Se on amerikkalainen peli, eikö niin? Onko se kriketin tapaista?"