"Tietysti", sanoi Heikku Heipparalla. "Kaikki ne pitävät sinusta. Olen kuullut heidän sanovan niin."
"Oi, ihanko totta?" huudahti Keijujalka iloisesti.
"Ihan totta; sinä et koskaan heitä kivillä lintuja etkä katkaise puiden oksia etkä tallaa kukkia kun vain voit olla ilman."
"Linnut laulavat minulle", sanoi Keijujalka, "ja puut näyttävät viittovan ja kuiskaavan minulle, ja kun olen hyvin yksin, heittäydyn ruohoon ja katson kaikkia silmiin ja puhun niille. En mistään hinnasta tahtoisi vahingoittaa mitään niistä!"
"Hm", sanoi Heipparalla, "taidat olla hyvä pieni mies. Olisiko sinusta hauska päästä kutsuihin?"
"Kutsuihin?" sanoi Keijujalka. "Mitä se on?"
"Tällaista", sanoi Heikku ja hypähti pystyyn ja alkoi tanssia ja jyskyttää kantapäitään iloisesti Keijujalan kämmenellä. "Kutsuissa saa mehua ja leivoksia ja kaikenlaista hauskaa. Ne alkavat kello kaksitoista yöllä paikassa, jonka keijukaiset tietävät, ja päättyvät tasan kaksi minuuttia ja kolme ja puoli sekuntia ennen päivänkoittoa. Tahtoisitko tulla mukaan?"
"Oi", huudahti Keijujalka, "olisin onnellinen, jos saisin tulla!"
"Hyvä on", sanoi Heipparalla, "sinä saat tulla, minä otan sinut mukaani. He ihastuvat saadessaan nähdä ystäväni. Olen suuri suosikki, tietysti, sen voit helposti ymmärtää. Oli suuri isku kaikille kun minut loihdittiin, sellainen tappio, tiedäthän. Itse asiassa oli monta keijukaisneitiä, jotka — mutta mitäs siitä." Ja hän yskäisi hieman ja alkoi järjestää kaulahuiviaan sietämättömän suuriluuloisen näköisenä, vaikka hän kovasti koettikin olla näyttämättä itserakkaalta, ja pyrkiessään esiintymään aivan luontevana ja viehättävän huolettomana hän alkoi hyräillä laulua "Saapuu sankari voitokas", mikä ei juuri sopinut tähän paikkaan.
"Ilman sinua", sanoi hän sitten, "en olisi voinut suoda heille iloa ja huojennusta nähdä minut tänä iltana. Ja kuinka he mahtavatkaan haltioitua, se on varma! En ollenkaan ihmettelisi, vaikka tuloni keskeyttäisi koko tanssiaiset. He pyörtyvät niin — ilosta tietysti — aivan ensiksi — nimittäin naiset. Miehet eivät ole ollenkaan hyvillään, enkä minä moiti heitä siitä. Luulen, etten itsekään olisi hyvilläni — jos näkisin toisen miehen pyyhkäisevän edestään kaikki. Juuri sen minä teen, minä pyyhkäisen edestäni kaikki." Ja hän teki kädellään näin hienon, valtavan liikkeen, että menetti tasapainonsa ja kaatui kuperkeikkaa. Mutta hän hypähti pystyyn taas aivan häiriintymättömänä.