Tortugan rantaan palaava sissi herätti yleistä hämmästystä entisissä tovereissaan, jotka olivat luulleet hänen saaneen surmansa Campeachyn verilöylyssä.
Hän oli tosin aivan pennitön, mutta hänelle ominaisen taivuttelukyvyn avulla onnistui hänen saada haltuunsa isonlainen alus, jonka hän miehitti jumalattomimmalla valikoimalla konnia ja hirtehisiä, mikä milloinkaan on laivan kantta polkenut.
Perehdyttyään äskeisessä ottelussa hyvin maataisteluun ei hän nyt lähtenytkään merelle laivoja vaanimaan, vaan ohjasi aluksensa muuatta Kuban pohjoisrannikolla olevaa pienoista siirtolaa kohti nimeltä De los Cayos, josta hän arveli helposti saavansa hyvän saaliin. Siellä asui uutteria tupakka-, nahka- ja sokerikauppiaita, joiden omituinen lastaustapa lupasi L’Olonais'lle menestystä. Meri sen paikan edustalla oli hyvin matalaa, niin etteivät isot laivat päässeet lähelle rantaa, vaan oli tavarat kuljetettava pienillä soutu- ja purjeveneillä niihin. Kun rosvo ei uskaltanut purjehtia suoraan satamaan, luovi hän rannikolla jonkun matkan päässä ja aikoi anastaa muutamilta kalastajilta heidän veneensä lähestyäkseen niillä kaupunkia. Mutta kalastajat tunsivatkin hänen aluksensa rosvolaivaksi, jopa eräät, jotka ennen olivat nähneet L’Olonais'n, tunsivat hänet itsensäkin sen kannelta. He soutivat kiireen vilkkaa kaupunkiin ilmoittamaan uhkaavasta vaarasta, ja sieltä lähetettiin heti sana saaren kenraalikuvernöörille Havanaan, että julma merirosvo L’Olonais oleskeli laivallaan lähellä siirtolaa, jonka kimppuun hän epäilemättä aikoi käydä.
Saatuaan tämän yllättävän sanoman oli kenraalikuvernöörin vaikea uskoa sitä todeksi. Olihan Campeachysta tullut luotettava tieto L’Olonais'n kuolemasta, ja Havanankin asukkaat olivat jo pitäneet riemujuhlaa sen johdosta. Kuullessaan, että tuo Länsi-Intian vitsaus sittenkin oli elossa ja aikoi hyökätä rauhallisen pikku kylän kimppuun hänen omalla saarellaan, tuli ylin hallitusmies täyteen yhtä paljon ihmetystä kuin raivoa; mutta ollen sukkelatoiminen mies hän päätti ottaa härkää sarvista kiinni ja varusti hyvin asestetun ja miehitetyn laivan purjehtimaan suoraa päätä De los Cayosiin, kieltäen sen kapteenia palaamasta takaisin, ennenkun oli hävittänyt maan päältä koko rosvojoukon, lukuunottamatta sen johtajaa. Tämä ihmiskunnan iljetys oli tuotava Havanaan kenraalikuvernöörin itsensä tuomittavaksi. Käskyjensä pikaista toimeenpanoa varten pani kenraalikuvernööri mukaan jättimäisen neekeripyövelin, jonka oli määrä hirttää rosvot.
Espanjalaisen sotalaivan saapuessa De los Cayosiin oli sen tulosta tietämätön L'Olonais jatkanut varustelujaan siirtolan valloittamiseksi. Hän oli hankkinut käsiinsä kaksi isoa intiaanikanoottia, joilla hänen miestensä oli määrä soutaa rantaan. Mutta nyt muuttui tilanne ja sen myötä hänen suunnitelmansakin. Tavallinen seikkailija, joka aikoessaan kahdella soutuveneellä vallata suojattoman pikku siirtokunnan yht'äkkiä näkeekin sen turvaksi tulevan ison sotalaivan tykkeineen ja muskettisotureineen, olisi kiiruimmiten koettanut niin pian kuin suinkin etäytyä koko Kuban rannikolta. Mutta senaikuiset sissit tuntuivat hyvin vähän välittävän olosuhteiden äkillisistä muutoksista. Heistä oli vallan samantekevää, oliko vihollinen, jonka kimppuun oli käytävä, voimiltaan heitä heikompi tai väkevämpi: kun tuli tapella, niin tapeltiin!
Luonnollisesti ei L’Olonais enää voinut salavihkaa soutaa kaupunkiin ryöstöä aloittamaan niinkuin oli aikonut; mutta päämääräänsä ei hän silti ajatellutkaan heittää. Kun espanjalainen sotalaiva asettui hänen ja saaliin väliin, tahtoi hän raivata sen tieltään, jos suinkin kävi päinsä.
Tällöin oli hänen pakko turvautua sotajuoneen, ja samoin hän tarvitsi isompaa miesvoimaa kuin hänellä oli käytettävänään. Senvuoksi hän otatti kiinni moniaita rannikolla kalastavia miehiä ja panetti ne molempiin kanootteihin soutamaan. Sitten pimeän tultua hän antoi veneiden hiljalleen liukua sotalaivaa kohti. Tämä lepäsi ankkurissa vähän matkan päässä rannasta; ja kun sen kansivahti kello kahden aikaan aamuyöstä näki parin kanootin ilmestyvän pimeästä, luuli hän niitä rannikon kalastajaveneiksi. Hän pysähdytti ne huudollaan ja tiedusti, tiesivätkö niiden soutajat mitään lähistöllä väijyvästä sissilaivasta. L’Olonais arvasi, että hänen ja hänen miestensä vieras puheenparsi ilmaisisi heidät, ja senvuoksi hän käski erään vangitsemansa kalastajan vastata, etteivät he olleet nähneet mitään sissejä; jos näitä olisikin ollut tienoilla, olivat ne arvatenkin puittaneet tiehensä kuultuaan espanjalaisen sotalaivan saapumisesta. Sitten sallittiin kanoottien mennä tiehensä; mutta niiden tie oli vallan toisenlainen kuin miksi laivan kapteeni olisi sen otaksunut, jos olisi niistä mitä tietänyt.
Ne soutelivat pimeässä edestakaisin sotalaivan lähettyvillä, kunnes vihdoin vähää ennen päivänkoittoa kävivät rohkeasti ryntäämään sen kimppuun, yksi kummaltakin puolelta. Ennenkun vahti ennätti herätä hölmistyksestään, oli yli kaksikymmentä sissiä jo kannella, pelätty L’Olonais etummaisena.
Tällaisessa tilanteessa ei tykeillä ollut merkitystä, ja kun miehistö yritti rynnätä kannelle, huomasi se, ettei tapparoista eikä pistooleistakaan ollut paljon suurempaa apua. Sissit olivat etukynnessä; he olivat heti nujertaneet vahdin ja varjelivat kantta kaikilta alhaalta päin tulevilta. Merisotilaalla täytyy olla kovin tulinen luonto, jos hän uskaltaa työntää päänsä esiin ovi- tai akkunaaukosta, kun kolme neljä paljasta säilää odottaa tilaisuutta halkaistakseen sen. Sittenkin syntyi kannella kova ottelus; upseerit ryntäsivät esiin kajuutoistaan, ja jotkut kaikkein uskaliaimmat merimiehet rohkenivat rynnätä keskelle kiehuvaa temmellystä. Sissit puolestaan tiesivät joutuvansa varmasti alakynteen, jos vastustajia pääsisi liiemmaksi purkautumaan esiin, ja he tappelivat jokainen kolmen miehen voimalla ja raivolla; ja raivoisa kamppaus päättyi siten, että jok'ainoa espanjalainen upseeri ja merimies, joka ei ollut saanut surmaansa tai tullut pahoin haavoitetuksi, pakotettiin peräytymään kannen alle, jonka luukut voittajat huolellisesti telkesivät.
Korskeana ja voitonriemuisena seisoi L’Olonais nyt valtaamansa aluksen kannella, ja ollen vakavain periaatteiden mies päätti hän tässäkin tilaisuudessa kunnialla kannattaa mainettansa. Paljastaen karvaisen ja lihaksisen oikean käsivartensa heilutti hän raskasta ja terävää miekkaansa ja komensi miehensä saattamaan kannen alta vangit yksitellen hänen eteensä. Hän tahtoi antaa espanjalaisille opetuksen, etteivät vast’edes pyytämättä sekautuisi hänen toimiinsa, ja veritekoihin vanhastaan ihastuneena häntä halutti omakätisesti jakaa tätä opetusta.