Baratarian herra lienee näyttänyt jotenkin hullunkuriselta, jos olisi pukeutunut täysiin sotavaruksiin; mutta hän oli älykäs ja pitkänäköinen mies ja luotti enemmän käytännölliseen valtiotaitoon kuin aseturvaan. Hän oli nyt hullussa myllyssä, josta ainoastaan aito gallialainen nokkeluus voi pelastaa hänet.
Ensi työkseen hän viivytteli suoran vastauksen antamista kapteeni Lockeyerin tuomiin esityksiin. Hän vakuutti tälle, että hänen oli ensin saatava neuvotella miestensä kanssa mitä oli tehtävä, sillä joukossa oli paljon jäykkäniskaista väkeä, joka ei halunnut mitään yhteistoimintaa Englannin kanssa; senvuoksi hän pyysi ajatusaikaa kaksi viikkoa. Kapteeni Lockeyer näki itsekin, ettei ollut helppo taivuttaa moisia levottomia ja riippumattomia veitikoita, joista monet vihasivat englantilaisia, heti astumaan näiden palvelukseen. Senvuoksi hän piti viisaimpana myöntyä Lafitteen pyyntöön ja purjehti tiehensä, luvattuaan palata Baratariaan kahden viikon perästä.
Selvittyään tällä tapaa englantilaisista kiiruhti älykäs diplomaatti Lafitte kohta asettumaan tekemisiin Yhdysvaltain viranomaisten kanssa. Hän lähetti Louisianan kuvernöörille hra Claibornelle kaikki kapteeni Lockeyeriltä saamansa asiakirjat sekä niiden myötä kirjeen, jossa selosti tälle kaikki, mitä Baratariassa juuri oli tapahtunut; tämän kautta saivat Yhdysvallat ensimmäiset luotettavat tiedot Englannin vihamielisistä aikeista Mobilea ja New Orleansia vastaan. Lafitte ilmoitti kuvernöörille, ettei hänellä ollut lainkaan halua nousta aseihin uutta isänmaatansa vastaan — jonka vapautukseen Englannin valtikan alta hänen maanmiehensä kenraali Lafayetten johdolla olivat ottaneet niin tehokasta osaa —, vaan että hän päinvastoin oli valmis miehineen joka tavalla auttamaan Yhdysvaltoja yhteistä verivihollista vastaan, kunhan vain Baratariaa vastaan suunnitellusta hyökkäyksestä luovuttaisiin, hänen veljensä vapautettaisiin vankeudesta ja hänelle ja kaikille hänen miehilleen myönnettäisiin yleinen armahdus. Edelleen hän kirjoitti, että jollei kuvernööri suostuisi tähän, niin hän mieluimmin lähtisi miehineen Baratariasta iki-päiviksi; he olivat valmiit mihin persoonallisiin uhrauksiin hyvänsä hengen, tavaran ja toimeentulon puolesta, ennenkun taipuivat pakostakaan kohottamaan aseitaan Yhdysvaltoja vastaan. Samaan tapaan kirjoitti Lafitte myöskin eräälle Louisianan kongressin jäsenelle, ja molemmat kirjeet olivat erittäin taitavasti laaditut vaikuttamaan vastaanottajissa mitä parhainta luottamusta häneen.
Kuvernööri kutsui heti kokoon neuvottelukokouksen ja luki sille Lafittelta tulleet asiapaperit ja kirjeen. Kokouksessa lausuttiin julki kaksi mielipidettä; ensiksikin, että kaikki nuo englantilaisten uhkaukset taisivat olla vain Lafitten sepustamia väärennöksiä, jotta hän niiden avulla välttyisi häntä Yhdysvaltain puolelta uhkaavasta rangaistuksesta; ja toiseksi, että — oli asianlaita miten hyvänsä — Yhdysvaltain viranomaisten arvolle ei ollut sopivaa ruveta minkäänlaisiin neuvotteluihin ja sopimuksiin kurjain merirosvojen ja salakuljettajani kanssa.
Keskustelun tuloksena oli päätös, että vastaamatta lainkaan Lafitten julkeisiin ehdotuksiin oli vain kiiruhdettava rangaistusretkikunnan lähettämistä Baratariaan. Niinpä lähti komentaja-kapteeni Patterson kohta purjehtimaan Mississippi-jokea alas ja hyökkäsi niin tuimasti Baratariaa vastaan, että useimmat sen aluksista ammuttiin pohjaan tai poltettiin, paljon väkeä joutui vangiksi ja kaapparitavaraa sotilaiden haltuun sekä koko siirtola surkeasti hävitettiin. Lafitte uskollisinten miestensä kanssa oli kohta paennut metsiin ja siten säästynyt vangiksi joutumasta.
Sovittuna aikana saapui kapteeni Lockeyer Baratarian sataman edustalle ja ampui merkkilaukauksia kokonaista kaksi vuorokautta, saamatta minkäänlaista vastausta. Peläten petosta Lafitten puolelta ei hän uskaltanut lähteä maihin veneellä, vaan oli pakotettu palaamaan takaisin, lainkaan aavistamatta, mitä Baratariassa tällävälin oli tapahtunut.
Kun Lafitten kuvernööriä Claibornelle lähettämäin asiakirjain sisältö tuli yleisesti tunnetuksi, eivät Louisianan asukkaat eikä muukaan Yhdysvaltain väestö ollut ollenkaan tyytyväinen kuvernöörin ja hänen neuvostonsa päätökseen ja menettelyyn Baratariaa kohtaan; ja eräs etevä New Yorkin lakimies, hra Edward Livingston, esiytyi julkisesti Lafitten puolustajana, todistaen tämän menetelleen niin rehellisesti ja lainkuuliaisesti kuin kelpo kansalaisen tulikin.
Jo ennenkun kaikki Lafitten ilmoitukset oli huomattu täysin todenperäisiksi ja ennenkun englantilaiset olivat ryhtyneet hirvittävään hyökkäykseensä New Orleansia vastaan, oli Yhdysvaltain sotavoimain ylipäällikkö maan eteläosassa, kenraali Jackson, painattanut hyvin hurjan julistuksen englantilaisten kehnoa sodankäyntitapaa vastaan, ne kun Yhdysvaltoja vahingoittaakseen eivät surkeilleet haalia puolelleen sellaisia "hornan hirtehisiä" kuin Lafitte ja tämän joukko olivat!
Mutta yleinen mielipide oli edelleen "Meksikon lahden sissin" puolella, ja kun New Orleansin kohtalo rupesi näyttämään yhä arveluttavammalta, oli kenraali Jackson viimein mielissään, kun voi lopulta vastaanottaa ja käyttää hyväkseen Lafitten ja tämän miesten uudistettua avuntarjousta. Sangen monet Baratarian entisistä kaappareista ja salakuljettajista ottivat Yhdysvaltain puolella osaa verisiin taisteluihin New Orleansin luona; ja heidän apunsa oli niin tähdellinen, että Yhdysvaltain presidentti Madison antoi julistuksen, jossa Baratarian entisille asukkaille luvattiin täydellinen anteeksianto ja unhotus entisistä pahoista töistään, kun olivat parantaneet itsensä ja kunnostautuneet isänmaan puolustuksessa.
Lafitte ja hänen miehensä olivat nyt siis vapaita ja nuhteettomia Yhdysvaltain kansalaisia, voivat elää pelkäämättä lain kouraa ja ryhtyä mihin kunnialliseen ammattiin hyvänsä; mutta se ei vielä tyydyttänyt Lafittea. Hän oli rehellisesti hylännyt yhteisen vihollisen houkuttelut ja koettanut parhaansa mukaan auttaa maatansa; hänen tarjouksensa oli eväten ja pilkaten poljettu jalkoihin; häntä oli kohdeltu kuin kurjaa pahantekijää; hänen miehiään oli vangittu ja hänen omaisuuttaan hävitetty; eikä häneen oltu kiinnitetty huomiota, ennenkun hallitus kipeimmin tarvitsi hänen apuaan.