Loukattuna ranskalaisen sydämensä pohjaan saakka päätti Lafitte eräiden toveriensa kanssa pudistaa jaloistaan tuon maan tomut, joka oli niin kehnosti palkinnut hänen lainkuuliaista hartauttaan, ja aloittaa elämänuransa uudestaan jossakin muussa Amerikan mantereen osassa. Kohta kuultiin hänen purjehtineen Meksikon lahdelle — matkan määrää ei tiedetty, vaan arveltiin siksi jotakin Keski-Amerikan satamaa; ja kun hänestä ja hänen seuralaisistaan ei sittemmin kuultu enää mitään, otaksuttiin yleisesti heidän joutuneen haaksirikkoon ja saaneen surmansa kohta heidän lähtönsä jälkeen nousseessa ankarassa myrskyssä. Jotkut kumminkin väittävät hänen asettuneen Yukatanin niemelle, jossa kuoli kovalla maankamaralla, niinkuin oli elänytkin, vuonna 1826.
Mutta Lafitten kuolema ei ole sen epämääräisempi kuin se mainenimikään, jonka hänelle romantillinen aika antoi. Jälkeentulevain mielestä "Meksikon lahden sissi" on perin sopimaton nimitys maakravulle, joka vain kahdesti eläessään oli ollut merellä — rauhallisena matkustajana.
XXXI luku.
AARTEENKÄTKIJÄ-SISSI.
Kaikista historiassa, taruissa tai kansanlauluissa kuvatuista merisisseistä on satumaisin hohde kutoutunut erään mustan lipun romantillisen sankarin ympärille, jonka nimen kaikkien maiden koulupojat tuntevat seikkailukirjoistaan. Tarkoitamme kuuluisaa kapteeni Kiddiä.
Itse teossa ei kapteeni Kidd kuitenkaan ollut mikään tyypillinen sissi. Kun kaikki muut merisissit tekivät itsensä tunnetuiksi ja pelätyiksi inhoittavina rosvoina, varkaina ja murhamiehinä, oli kapteeni Kiddin maine aivan toisenlainen. Hän ei ainakaan hävittänyt Amerikan rannikkoja niinkuin toiset, vaan hautasi sen kätköihin muista maailmanosista kasaamiaan aarteita. Juuri tämä salaperäinen aarteenkätkemis-into on kapteeni Kiddistä tehnyt satujen romantillisen sankarin. Aarniohaudat, salatut aarteet, ovat aina kiihoittaneet kaikkien kansojen alkeellista mielikuvitusta, ja tuon kuuluisan sissin hahmon ympäri on sekä todellisuus että mielikuvitus kutonut kirjavimmat lankansa.
Toinen juttu on, että itse teossa on olemassa kaksi kapteeni Kiddiä: toinen tarun, toinen todellisuuden. Seuraavassa käsittelemme kumpaakin erikseen sen mukaan kuin niitä tunnemme.
Kuten jo sanottiin, kertovat miltei kaikki tarinat kapteeni Kiddin tavan takaa nousseen maihin nykyisten Yhdysvaltain koillisrannikolla, jopa erinäisiin sisämaan kohtiinkin, kätkeäkseen ainoastaan hänelle tiettyihin aarnioihin kaiken maailman meriltä kokoilemiaan aarteita. Vähin joka paikassa Uudessa Jerseyssä tahi Long Islandissa osoittavat vanhat ihmiset salaperäisellä kammolla paikkoja, joissa muistotaru kertoo kummituskapteenin kaivaneen maahan kultia, hopeita ja kalliita kiviä. Kaivamaan pakotetut sotavangit, jotka kapteeni oli surmannut ja nakannut aarteittensa päälle, kummittelevat perästäpäin peloittavina haamuina kätköjen ympärillä. Epälukuisia kertoja ovat rohkeat sielut yrittäneet etsiä aarteita niistä kohdista, joiden päällä aarnivalkeat ovat liekinneet — millä tuloksella sitten, on toinen juttu. Moniaat näistä yrityksistä suunniteltiin niin suuremmoisessa mitassa, että ne muistuttavat kullankaivajain retkiä Kaliforniaan sikäläisten kultalöytöjen alkuaikoina. Kokonaisia yhtiöitä ja retkikuntia järjestettiin, liikepääoma koottiin osakemaksuilla ja kaivaustyöt uskottiin erittäin taitavain aarteenkaivajainsinöörien johdettaviksi. Eipä ole kovinkaan pitkiä aikoja siitä, kun tällainen retkikunta varustettiin etsimään kapteeni Kiddin aarteita Nova Scotialta Pohjoisesta jäämerestä — siis seuduilta, missä Kiddin tuskin voi uskoa koskaan käyneen. Suuria kaivaustöitä toimitettiin perillä monessa kohdin, vesi tulvasi merestä ja täytti kaivannot, mutta ajettiin mahtavilla höyrypumpuilla takaisin. Lorun loppu oli se, ettei mitään muita aarteita löydetty kuin ammoisina aikoina maaperään hautautuneiden valaiden luita, ja retkikunta sai pitkin nenin palata. Mutta tämäkin juttu vain osoittaa, kuinka sitkeästi vielä nykypäiväinkin ihmisissä istuu usko kapteeni Kiddin kätkettyihin aarteisiin.
<tb>
Seuraava tarina poikkeaa vähän tavallisista Kidd-jutuista ja kerrotaan sitä muutamalla pienellä "Hannan huuto" nimisellä rannikkosaarella Kap Codin tienoilla; saaren nimi selviää tarinasta.