Pyydän ensiksi vilpittömästi ja ilman mielistelyä tulkita Teille sen syvän ja isällisen kunnioituksen, jota Teitä kohtaan tunnen nuorempana kansalaisena ja kirjailijana. Olette tajunnassani — ja varmasti Suomen kansan kaikkien luokkien parhaimmiston tajunnassa — tullut meidän kansalliseksi, mielisin sanoa turvalliseksi omaksitunnoksemme. Ajattelen lähinnä esiintymistänne viime marraskuun murhien johdosta, jonka merkitys seuranneelle vapaussodalle varmaan on arvaamaton.
Nyt me odotamme Teidän vapauttavaa sanaanne punaisten vankien kohtalosta ja kohtelusta. Minulla on kyllä sangen vähän mieskohtaista kokemusta heidän oloistaan, mutta sekin, mitä olen nähnyt ja tarvittaissa voin toteen näyttää, riittää osoittamaan, että oikeuden jumalattaren silmiltä on side pudonnut, hänen vaakansa unohtunut ja hän pälyy voitetuita kiiluvin silmin miekka sojossa. Sanotaan että luonnon pendelilaki toteutuu tässäkin, mutta ihmisyyden käsitteeseen kaiketi kuuluu juuri sellaisten luonnonlakien lannistaminen. Minua tympäisee se jatkuva naivi jankutus, että vielä julmempia punaiset olivat. Mitä se tähän kuuluu? Tässähän on eurooppalainen valtio harjoittamassa laillista kylmää oikeutta rikollisia kohtaan, eikä tiemmä ottamassa osviittaa huliganikoplien menettelytavoista. En tietysti tahdo olla niin naivi, että vetoaisin siihen vanhaan Herraan Kristukseen, jota kumminkin voittanut puoli julkisesti ilmoittaa kuulasateessakin palvovansa. Punaiset eivät toki sellaista uskotelleetkaan.
Eduskunnassa yritettiin välikysymysmanööverillä panna valkoinen laastari tämän haavan päälle. Ilmoitettiin, että vankeja ravitaan tuhansilla kaloreilla, mutta unohdettiin mainita, miten ja mistä sen niminen ruokalaji valmistetaan. En ole tullut ottaneeksi selkoa, kuinka monta kaloria yksi suolaheinä sisältää — hyvät koivuhalot sisältänevät niitä melkoisesti — mutta sen voin todistaa, että vangit kiihkeästi nielevät sellaisen kasvin, milloin sattuvat löytämään. Unohdettiin myös mainita, kuinka monta vankia on esim. Hämeenlinnassa kuollut ja yhä vuorokausittain kuolee, ja kuinka monta on laskettu vapaalle jalalle siinä tilassa, että se "vapaa jalka" töin tuskin on voinut hyöriä.
Unohdettu on myös sekä kysyä että vastata, onko aikomustakaan, edes nimellisestikään, ryhtyä selvittelemään valkoisten sotamiesten tekemiä murhia. (Murhana pidän kaikissa oloissa sitä, kun aseeton ihminen, olkoonpa vaikka millainen roisto, ilman laillista tutkintoa jonkun hysterisen ilmiannon perusteella otetaan ja ammutaan. Jokaiselta tuomiolta taas vaadin yhtenä oleellisena ehtona, että se milloin tahansa voidaan tarkistaa ja syytöntä hyvittää.)
Mielenkiintoista olisi myös nähdä pätevä vertailu teloitusten suhteellisista määristä huomattavammissa kapinoissa, kuten Parisin kommunissa ja irlantilaisten kapinassa maailmansodan aikana.
Olen varma, että Teidän oikeudentuntonne kapinan kukistamisen yhteydessä on kokenut monta pettymystä ja loukkausta. Esiintykää julkisesti Te, jolla on niin ehdoton arvovalta. Vakaumukseni on, että laajat piirit sekä kotona että ulkona sitä Teiltä odottavat. Sitä paitsi on muistettava, että kun pendeli heilahtaa puolelta toiselle, niin se ei jää sinne itsestään. Sitä on hilliten ohjattava tasapainoon.
Pyydän vieläkin vakuuttaa Teille syvintä kunnioitustani.
Tämä kirje on oivallinen näyte sellaisesta inhimillisestä asiaan puuttumisen puuskasta, joka jää toimeenpanematta, jos se jää seuraavaan aamuun.
* * * * *
Äskettäin luin erään porilaisen lehden pääkirjoituksesta seuraavan lauseen: