Sitä ei kumminkaan tullut. Noissa iltamissa oli Hiltalla niin hauskaa, että hän seuraavana päivänä vain hyräili tunteellisesti ja näytti kokonaan unohtaneen eilenehtoolliset prötyyrihuolensa. Rouva oli hänelle pelkkää ilmaa ja talon työt hän teki ylevän alistuvasti.
* * * * *
Uusi suunta kiihtyi nyt vauhdissaan ja niin tuli sitten se paha perjantai-ilta, jolloin isäntäväen ja palvelijan edut kävivät niin jyrkästi ristiin, että risahdusta ei voitu välttää. Mikä hirtehinen nyt sovittikin niin, että kirjurin herrasväellä oli välttämätön mentävä juuri sinä iltana, jona Sofööri-Oskarikin vietti läksiäisiään. Taloa ei voitu jättää tyhjäksi, mutta kaikkien olisi pitänyt mennä. Kirjuri itse sanoi Hiltalle vakavasti, että he lähtivät siksi harvoin iltahuviin, että Hiltan silloin on muitta mutinoitta jäätävä kotiin. Hilta siis jäi — tai oli jäävinään. Sillä kun herrasväki oli juuri päässyt pielen taakse, syti Hilta pellit kiinni puolipuissa, siisti itsensä tavallista nopsemmin ja livahti tiehensä. Avaimen hän pisti oven vuorilaudan väliin niin, että sen hyvin piti näkymän.
Kello yksitoista herra ja rouva tulivat kotiin ja aikansa turhaan ryskytettyään vihdoin huomasivatkin avaimen. He astuivat äänettöminä sisään, missä sakea häkä hankki työntää heidät selälleen.
— Nyt on mitta täysi, jupisi kirjuri aukoessaan ovia.
Välien rikkuminen ei olisi voinut tulla Hiltalle sopivampaan aikaan: hän pääsi lähtemään Tampereelle heti Oskarin perässä. Riemu täytti hänen mielensä, kun hän ajatteli sitä sievää summaa, joka hänellä oli kirjurilta perimättä. Olivatkin saaneet sillä tavalla pitää toisen ihmisen rahoja — kohta vuosi kulunut, eikä aivan ainoan kuun palkkaa ole ajallansa maksettu. Saa nähdä, onko herrasväellä nyt maksaa.
Kyllä oli, mutta erinomaisesti rouva osasi särkeä vielä tämänkin riemun. Sillä kysyttyään määrää ja sen kuultuaan rouva veti esiin säästöpankkikirjan.
— Tässä ovat rahasi. Ne on päivälleen saatettu pankkiin…
— Jaa en minä ole velvollinen pankeista palkkojani hakemaan.
— Huomaa, että sinä tänään vielä olet minun palveluksessani ja menet siis minun käskystäni hakemaan rahasi pankista. Ne ovat siellä kasvaneet korkoa jonkun verran enemmän kuin prötyyreissä ja vualeissa — ja muutenkin sopii sinun nyt hyvin tehdä vertailu tulopäiväsi ja lähtöpäiväsi välillä… Taisi tulla se kori liian pieni sittenkin, mutta voithan sinä käyttää niitä paperossilaatikoita, jotka sinulla oli tullessasi… Ja kun sinä nyt menet sinne kaupunkiin, niin muista korjauttaa nuo kaksi etuhammastasi, niissä on vian alkua…