— Oskari Riutta, autonkuljettaja.
— Jaa — sehän se on ollut poikaa. Yksi heila parkui sen piilin perässä niin että hankki järki mennä viime yönä kun se tapettiin.
— Kuka tapettiin?
— Sama Riutta juuri.
Hiltan hätä ja epätoivo vaikutti rauhoittavasti etsiviin. Kyökkikunnan vaimot vakuuttivat myös, ettei Hiltassa täällä ole mitään huonon elämän merkkejä havaittu ja että hän todella oli sen soföörin varma morsian. Ankarin varoituksin poliisit poistuivat, mutta sanoivat mennessään, että Hiltaa voidaan kuulustella murha-asian yhteydessä.
Päivän sanomalehdistä Hilta sai tiedot asiasta. Murhaaja ja murhattu lienevät olleet jonkinlaisessa autoyhtiössä keskenään ja sekavien raha-asioittensa vuoksi riitaantuneet, jolloin toinen iski toista tikarilla. Näin on kertonut murhatun morsian, joka tapauksen sattuessa oli hänen kanssaan ajelulla. Molemmat ovat muuten olleet tunnettuja huijareita.
Murhatun morsian…
Hilta sai käydä poliisikamarissa itkien vakuuttamassa, ettei hän ollut tavannut Oskaria sitten, kun tämä oli häneltä rahat tahtonut. Se uskottiin. Kehoitettiin vain palaamaan kotiseudulleen nyt, kun työtkin ovat loppuneet.
Pankissa olivat ne laskemattomat korot vielä jälellä. Niillä Hilta nyt pääsi matkustamaan, selvittyään hädin tuskin omastaan ja Hilman vuokrasta. Erään tutun torpparin rattailla hän lähti ajaa nytkyttämään kotipitäjäänsä. Matka tuntui näin neuvoin nyt paljoa viehättävämmältä kuin junalla ja laivalla, joilla myöskin olisi sopinut lähteä. Oli niinkuin olisi päässyt pikemmin pois siitä, mistä hän nyttemmin halusikin vain pois.
* * * * *