Lapset eivät sanoneet mitään toisilleen, hiiviskelivät vain huoneessa ja kuuntelivat isän omituista hengitystä. Lähestyivät lopulta sänkyäkin: nukkuja ei vaan hievahtanut. Seinäkellostakin näkyi veto olevan loppumaisillaan, pian se pysähtyisi. Kaikki oli outoa ja kammottavaa. He hiipivät pois pirtistä.
Lasten erikoinen liikuskelu ja olo sekä suutarin kokopäiväinen näkymättömyys herätti naapurien huomiota. Niemen akka tuli kuistilleen ja jäi siihen epäröivän näköisenä seisoskelemaan ja katselemaan. Niinkuin jostakin pakosta Paavo ja Reino vähitellen lähestyivät tuota lipevää akkaa, jota he muuten vieroivat.
— Mitä Salmi nyt hommailee? kysyi akka.
Oikeastaan olisi Reinon pitänyt vastata, että »mitä te tulle tekee?» — mutta hän piti nyt suunsa kiinni ja Paavo vastasi omituisen laupiaalla äänellä: »Se nukkuu.»
— Nukkuu, toisti Niemen akka epäillen ja ikäänkuin pojat unohtaen katsoi kiinteämmin Salmen mökille päin. — Mitähän nukkumista se sellainen oikein on, jupisi hän sitten ja kääntyi sisälle omaan mökkiinsä. Sieltä tuli pian äijäkin ulos. Tehtiin pojille uusia kysymyksiä, joihin Paavo neuvottomana ja ikäänkuin jotain kartellen vastaili. Välillä vaiettiin ja tuijoteltiin Salmen mökkiä. Vihdoin kumminkin alettiin sitä lähestyä, mentiin sisälle ja todettiin, mitä oli tapahtunut.
Kun toisista mökeistä nähtiin, että Niemen väki siellä viipyi, paisui uteliaisuus nopeasti ja akkoja ja lapsia alkoi solua Salmen mökille. Matalaäänisestä puheen sorinasta saivat Paavo ja Reino kuulla lukemattomia selityksiä, arveluita ja arvosteluja… »Se saksalainen prii kuuluu olevan semmoista, että siitä meneentyy.» — »Mutta eihän Salmi ole ollut juovuksissa sitten kun pyhäehtoona — vai oliko se tänäpänä juovuksissa silloin kun poliisi kävi? Paavo, sinähän olit sisällä.» — »Kuka sen viimeksi näki ylhäällä? Paavoko? Tarttee puhua kaikki — kai siitä poliisitutkinto tulee.» Ruikuttava osanotto lapsia kohtaan pääsi myös pian vauhtiin. Reino alkoi jälleen porata ja Paavokin nyyhkytti. Ainoa joka ei puhunut mitään, oli sängyllä makaava suutari.
— Kas kun kellokin on istunut.
— Voi voi jos se tänne kuolee, niin sitten tää on synkkä mökki, kun se on täällä yksin ruumiina.
— Ei suinkaan se ruumiina enää kellekään mitään tee.
— Kun minä näin — oliko se toissa yönä — semmoista unta, että…