Jännitys lisääntyi kaupungin lähestyessä nyt enemmän kuin koskaan. Kun ensimäinen katukivitys alkoi kolista pyörien alla Patterin ahteessa, tuntui siltä, kuin olisi joku väkevämpi pettänyt häntä niinkuin hän tuota vasikkaa. Mitäs tämmöisessä pesässä yhden miehen murheet merkitsevät? Jos täällä oli jollakin naisella lapsi — entä sitten? Kyllä kai täällä niitä oli satoja semmoisia, mutta Tuohenmaan Taavetista ei täällä tiedä kukaan. Tietääpä kaksikin — opettaja ja Aina. Vaikka ne kaksi taas eivät tiedä toisistaan… Kunpa hän olisikin ollut kahdenkesken hevosensa ja hiehonsa kanssa ja kotona Olka, joka näin kaukaa ajatellen aina tuntui rakkaimmalta.
Kello oli vasta puoli neljä, kun hän ajoi kauppiaan pihaan. Oli toki onni, ettei ketään kotikulman miehiä tällä kertaa näkynyt. Ei näkynyt majatuvassa eikä puodissakaan. Talonmies seisoi portilla leveänä ja ahavoituneena niinkuin vanha auma. Siltä Taavetti uskalsi kysyä poliisikamaria. Saatuaan käden liikkeen ja jotakin mörinää neuvoksi, hän lähti kävelemään, löysi oven ja kiipesi suureen virkahuoneeseen.
Vasta kun hän oli kysellyt Aina Kujansuuta ja selittänyt, koska se on tänne muuttanut ja mistä, huomasi hän Olkan veljen seisovan saman pitkän pöydän vieressä vähän etäämpänä. Se oli kuullut hänen kyselynsä ja katsoi tänne päin suu ilkeässä naurun mareessa. Kun he yhdessä laskeutuivat alas rappusia sanoi mies olleensa maksamassa sakkojaan — oli tullut markkinoilla vähän vehkeiltyä. — Mutta älä huoli puhua Olkalle. Onko sulla asioita sen vanhan piikas kanssa?
— Jäi vähän palkkaa, vastasi Taavetti ja kiirehti eroomaan langostaan.
Taavetti ajatteli: jos minä nyt menen sinne, niin voi Aina olla kotona, mutta jos menen huomenna aamupäivällä, voi se olla poissa ja minun käy paremmin. Opettajan luo en kumminkaan mene ennen kuin tämä asia on selvä.
Tähän ajatukseen hän ehtoolla nukkui majatuvan lavitsalla ja siihen hän aamulla heräsi. Mutta ennen kuin oli ehtinyt seisaalleen, tuli niinkuin jonkun sanomana mieleen uusi keino. — Minä koetan hankkia sen papinkirjan. Siinähän se näkyy, jos sillä jotain on.
Talonmies meni pihassa luutineen ja kihveleineen ja katsoi verestävillä silmillään tuota maalaista, joka eilen kyseli poliisikamaria ja tänään papin kansliaa. —
— Mihin tarkoitukseen se tulee? kysyttiin papin kansliassa, kun
Taavetti oli sanonut asiansa.
Taavetti hämmentyi hiukan ja sanoi, että muuten vaan tarvitsisi tietää sen asiat.
— Ei täällä siitä mitään erityistä näy — naimaton ja lapseton nuori nainen — ei ole käynyt täällä Herran ehtoollisella…