Iivari ei ehtinyt huomata Siljan tuloa. — — —
Pienestä alusta tanssi vähitellen kasvaa oikeaksi humuksi. Ensin se loppuviikolla enteilee hiukan epäiltävänä huhuna, jonka alkuunpanijasta ei ole tietoa. Talon isäntäväkikin saattaa kuulla koko asian ulkoa päin ja ruveta ihmettelemään, kuka sellaista on sanonut, että meillä pyhänä tanssitaan. Ei minulta kumminkaan ole kukaan tanssipirttiä tilannut.
Mutta kun sitten pyhäehtoo hämärtyy, alkaa taloon hiljalleen ilmestyä ihmisiä. No, nehän ovat kaikki tuttuja ja istuskelevat siivosti penkillä; eihän niitä mitenkään voi karkoittaa. Yhä uusia tulee, jollakulla on jo hanurikin. Sitä siinä hiukan koetellaan, noin muuten vaan kielten sointia. Hieno hillitty polkan liverrys virtailee, pari tyttöä uunin luota lähtee yhdessä lattialle. Hanuri rohkaistuu, tanssi on täydessä käynnissä.
Vasta tunnin tai parin päästä näyttäytyy ovensuussa sellaisia päitä, joita silmätään hiukan pitempään. Vai niin, vai on tuokin tullut. Näkyy olevan hiukan päissään; pidetäänpä silmällä.
Tanssi on niinkuin jokin suuri elävä olento, jonka menoa tanssiva joukko ei voi määrätä. Joskus se kelpo tavalla hämmentää tai kiihdyttää nuorten ihmisten pieniä kohtalontapaisia.
Iivari oli lähtenyt aikaisemmin kuin Silja, mutta tanssipaikalle hän tuli tuntia myöhemmin. Silja oli mennyt suoraan Haansivun mökille, jossa hän ei kauankaan viipynyt, kun Iivari ei enää ollut kotona. Töin tuskin hän siellä sai selville, olikokaan Iivari edes kotomaissa. Tilta vain puhahteli pahantuulisesti ja vanha Vihtori oli nukkuvinaan sängyllä.
— Onkohan se mennyt Yrjölään päin? kysyi Silja.
— Mistä minä sen tiedän, vaikka olis menny tukkimettiä ostaan, tiuskasi
Tilta riuhtaisten samalla uhkaavasti vahvoja hartioitaan.
Kun Silja oli päässyt mökistä tielle, kuuli hän takanaan tirskahduksia ja näki kääntyessään pari tuttua kylän tyttöä käsikädessä tulevan tänne päin. Ne eivät erikoisesti kiiruhtaneet, ja Silja puolestaan epäröi, jäisikö odottamaan. — Tukkimettiä, se tiedetään… Iivari oli jossakin yhä uhkaavampana. Mitähän näistä tansseista tulee? Mitä, koko yöstä tulee? Minähän olen jo tässä tiellä niinkuin kaikkien katseltavana. Lempi ja Iita näkivät minun tulevan Haansivusta…
— Vanhaa Tiltaako Silja kävi katsomassa, kyselivät tytöt teennäisen ystävällisesti.