MELITTA
Oi hyvä on mun!
PHAON Taivast', orja, kiitä hän ettei jalkaakaan oo satuttanut. Ah, taivas, joka kyynelensä saisit sa kuolonkorahduksin korvata! — Oot väsynyt, sa minuun nojaudu, et mistään varmempata turvaa löydä. Sa katso tänne, tätä taivaankuvaa sa, konna, tahtonut oot loukata.
RHAMNES
En loukata.
PHAON
Mut mitä?
RHAMNES
Tahdoin — anteeks,
en voi ma tehtävääni loppuun saattaa.
Siis suo mun mennä.
PHAON (eroten Melittasta)
En! Seis paikallasi!
Ma tahdon ilkeytenne tuntea!
Mit' aioit?
RHAMNES
Hänen täytyi pois.
PHAON
Ja mihin?
RHAMNES
Se ompi yksin Sapphon salaisuus.
PHAON
Et ilmoita?