MELITTA
On siteet silmiltäni pudonneet!
Oi suo mun taas sun orjattares olla,
mik' on sun, ota se, ja anteeks anna!
SAPPHO (kuten äsken)
Niin huonoksiko Sapphon arvelet,
ett' ottais sinulta hän lahjoja?
Mik' on mun, omaksein on tullut jo!
PHAON
Oi kuule, Sappho! —
SAPPHO
Älä koske minuun!
Oon jumalille pyhitetty!
PHAON Koskaan jos lempein silmin katsonut mua oot —
SAPPHO
Sa puhut siitä, mik' on mennyt jo.
Sua etsin ma ja itseni ma löysin.
Et ymmärtänyt sydäntäin, siis mene!
Vain lujaan pohjaan toiveheni kiintyy.
PHAON
Mua vihaat?
SAPPHO Lempiä ja vihata! Muut' eikö mitään? Pidin sinusta ja pidän vielä, pidän ainiaan kuin matkatoverista, jonka hetkeks on samaan purteen vienyt sattuma, siks kunnes matkan pää on saavutettu ja kukin kulkee omaa tietään taas, vain joskus muistain teillä vierahilla ja kaukaisilla matkakumppaniaan —
(Hänen äänensä pettää)
PHAON (liikutettuna).
Oi Sappho!