SAPPHO Hiljaa! Rauhass' erotkaamme! (Muille) Te ootte Sapphon nähneet heikkona. Te anteeks antakaa! Ma lepyttää teit' tahdon vielä. Taivutettu jousi voi vasta näyttää oman voimansa! (Osottaen taustalla olevaa alttaria) Te Aphroditen liekit sytyttäkää ne että aamun koittehessa hehkuis. (Se tapahtuu.) Nyt poistukaa te, yksinäni tahdon ma kera vertaisteni neuvotella.
RHAMNES.
Mit' tahtoo hän, me totelkaamme. Tulkaa!
(Kaikki vetäytyvät takaisin)
SAPPHO (astuen esiin) Te suuret, pyhät jumalat! Te mulle runsaan siunauksen soitte, te soitte runon täyteläisen viinen ja syömen tunteen, hengen aatoksen ja voiman muodostaa mit' ajattelin. Te mulle runsaan siunauksen soitte, ma teitä kiitän!
Te ootte voitoin pääni kruunanneet ja kylvänehet maihin kaukaisihin mun maineheni — ikuisuuden sadon! Mun lauluni soi kielin vierahin ja kanssa maan vain kerran kuolee Sappho! Ma teitä kiitän.
Tään elon ihanasta maljasta mun ootte maistella te suonehet! Vain maistella, mut juoda ei. Ja nähkääs! Tahtoanne totellen ma tänne seppelöidyn maljakon nyt lasken enkä juo!
Min käskitte, ma olen täyttänyt; siks viime palkka mulle lahjoittakaa! Ne, jotka teidän joukkohonne kuuluu, ne eivät koskaan heikkoutta tunne, ei koskaan heitä kalva taudin kyy, vaan kukkeudessa elämänsä heidät pois itse otatte te asuntoonne — se osa ihana myös mulle suokaa! —
Oi älkää papittaren antako nyt tulia pilkaks vihamiestenne ja hullun, jok' ei hulluudestaan tiedä. Te lehvät veitte, taittakaa myös varsi! Mun päättää suokaa kuten aloinkin, ja tämä tuska multa säästäkää. Ma liian heikoks taisteluhun tunnen nyt itseni, te mulle voitto suokaa! (Intohimoisesti) Jo leimuu liekki, nousee aurinko, ma tunnen, kuulleet ootte. Kiitos teille. — Sa Phaon, sa Melitta, tänne tulkaa! (Suudellen Phaonia otsalle) Tää sulle etäiselt' on ystävältä. (Syleillen Melittaa.) Sun kuollut äitisi sua suutelee! Nyt pois! luo Aphroditen alttarin, siell' lemmen synkkä osa täyttyköön.
(Rientää alttarin luo).
RHAMNES. Hän mitä aikoo? Koko olentonsa nyt mikä pyhä loisto ympäröi?