Kiitin häntä liikutettuna ja pyysin häntä myöskin tulevaisuudessa minua suojaamaan samoin kuin ennen. Siihen vastasi hän: "Voimme auttaa vain niitä, jotka itseään suojaavat. Voimme vaikuttaa vaan niihin, jotka ovat valmiit ottamaan vastaan vaikutuksiamme. Voimme lähestyä vain niitä, jotka henkisesti kohoavat meidän piiriimme. Rakkaus vaikuttaa molemminpuolisena vetovoimana, viha taas työntää luotaan. Puhdas vetäytyy puhdasta kohtaan, paha pahaa kohtaan. Antaminen synnyttää vastaanottamisen kyvyn.
"Auringonvalo valaisee kaikkia, mutta kaikki eivät voi sitä nähdä. Samoin on ikuinen totuudenlähde sammumaton ja kaikkiallinen, mutta vain harvat avaavat auringonvalolle sydämensä. Koeta aina nousta eläimellisen piirin yläpuolelle ja koeta tulla kosketuksiin niiden kanssa, jotka ovat poistaneet itsestään eläimelliset aineksensa ja elävät hengessä."
Kun nainen oli lopettanut, lähestyi eräs toinen adepti huvimajaa. Hän oli kasvultaan pieni, mutta hänen kasvoissaan oli niin henkevä ilme, että heti saattoi nähdä hänen olevan Mestarin. Pää oli melkein kalju ja muodoltaan hyvin merkillinen. Kaljun kohdan ympärillä oli harmaita kiharoita ja tunsin hänessä heti erään henkilön, jonka kuvan olin usein nähnyt ja jonka läheisyyden olin usein selvästi tuntenut. Tahdon sanoa häntä Teodorukseksi. Elämänsä aikana oli hän ollut rosenkreuziläinen mestari ja oli ollut tunnettu ihmeellisistä parantamistapauksistaan.
Astuessaan huvimajaan ilmoitti hän, että imperaattori oli kutsuttu tehtävään, jolla oli suuri merkitys valtiollisessa elämässä. Hän kertoi leikkiä laskien imperaattorin menneen estämään muuatta valtiomiestä tekemästä suuren tyhmyyden. Jos hän ei siinä onnistuisi, voisi seurata suuri sota. Hän oli itse lähetetty viemään minua alkemialliseen laboratorioon ja selittämään minulle eräitä alkemiallisia salaisuuksia.
V.
ALKEMIALLINEN LABORATORIO
Kuljimme pitkin kaunista käytävää, jonka seiniä koristivat taiteellisesti veistetyt marmorikuvapatsaat. Ne esittivät vanhan ajan jumalia ja jumalattaria sekä menneitten aikojen sankareita. "Nämä kuvapatsaat esittävät elementaarisia prinsiippejä sekä luonnonvoimia personoituina", huomautti oppaani. Vanhan ajan viisaat arvelivat niiden ominaisuuksien senkautta helpommin painautuvan ihmisten ymmärrykseen. Ei kukaan vanhanajan kreikkalainen tai roomalainen aivan tietämättömiä lukuunottamatta, pitänyt Zeusta, Plutoa, Neptunusta y.m. personallisuuksina, eikä heitä sellaisina palvellut. Jumalat olivat vain ruumiittomien luonnonlakien vertauskuvia tai ilmestymismuotoja. Niinpä ei ihmismuotokaan ole todellinen ihminen, vaan todellisen ihmisen ja hänen luonteensa vertauskuva ja ruumistuma. Tässä aineellisessa muodossa ovat ihmisen ajatukset saaneet ulkonaisen ilmennyksensä. Sen tiesivät vanhan ajan ihmiset, mutta nykyajan oppineet pitävät sensijaan ulkonaisia ilmennyksiä sisäisinä totuuksina. Nykyajan aineellinen uskonto on alentanut kaikkiallisen maailmanhengen rajoitetuksi olennoksi ja tehnyt ylevistä luonnonvoimista personallisia pyhimyksiä.
Astuimme sitten kehänmuotoiseen saliin, joka teki temppelin vaikutuksen. Seinissä ei ollut ikkunoita, vaan valo lankesi kupukatossa olevan kristallilasin kautta. Laesta riippui korkealla päämme päällä suuri kultainen kaksoiskolmio, jota ympäröi pyrstöään pureva käärme. Huoneen keskellä ja aivan tuon vertauskuvan alla oli pyöreä marmoripintainen pöytä ja sen keskellä pienempi hopeaan valettu samanmuotoinen vertauskuva. Seiniä peittivät kirjahyllyt täynnä alkemiallista kirjallisuutta. Toisella puolella huonetta oli jonkinlainen alttari, jota valaisi palava lamppu. Eräällä sivupöydällä olevat pari sulatuskulhoa ja muutamat pullot sekä kaksi nojatuolia täydensivät huoneen sisustuksen.
Katselin ympärilleni nähdäkseni sulatusuunin, retortteja ja muita laitteita, joista alkemiallisissa kirjoissa puhutaan, mutta en nähnyt mitään. Oppaani luki ajatukseni ja sanoi nauraen: "Luulit varmaankin näkeväsi täällä koko apteekin. Erehdyt, ystäväni. Koko tuo pitkä pullojen ja astioiden, sulatuskulhojen, uunien, retorttien, huhmarien, siilauslaitteitten, puristimien, tislaus- ja härmelaitteiden luettelo, josta alkemiallisissa teoksissa puhutaan, on vain hullutusta. Ne ovat keksityt vain johdattamaan harhaan itsekkäitä ja typeriä ihmisiä ja estämään arvottomia salaisuuksiin tunkeutumasta. Todellinen alkemisti ei tarvitse työssänsä aineita, joita kaupoista voitaisiin ostaa. Hän saa tarpeelliset ainekset omasta elimistöstään.
"Niitä näkymättömiä prinsiippejä, joista ihminen on rakennettu, sanotaan hänen metalleikseen, sillä ne ovat lujempia ja kestävämpiä kuin hänen lihansa ja verensä. Metallit, jotka ovat syntyneet hänen ajatuksistaan ja haluistaan, jäävät elämään, kun hänen fyysillisen ruumiinsa katoavaiset ainekset ovat haihtuneet. Ihmisen eläimelliset voimat ovat niitä alempia metalleja, joista eläimellinen elimistö on kokoonpantu. Ne muutetaan jalommiksi siten, että ihmisen paheet muutetaan hyveiksi. Niiden on kuljettava kaikkien väriasteitten läpi, kunnes niistä on tullut puhdasta kultaa, kunnes ihminen on puhdas ja pyhä. Tähän tilaan päästääkseen täytyy ihmisen ehdottomasti tappaa ruumiinsa karkeimmat ainekset, jotta hengen valo voisi läpäistä karkean kuoren ja herättää sisäinen ihminen elämään."