"Käykäämme lähemmätsi!" Hannu lausui vihdoin luotuansa taas silmänsä majaan. "Nuo ihmisraukat eivät tee meille mitään pahaa."

Robert oli myös tointunut ja astui sisään. Hannu seurasi häntä ja valaisi majaa kohottain lamppua. Surkea näky kohtasi heitä. Pöydän ääressä, jolla oli öljytön lamppu, istui, ikäänkuin elävinä, viisi ihmisruumista mustunein huulin ja syvään vajonnein silmin. Heidän ruumiinsa, jotka ijäinen pakkanen oli jäädyttänyt kivenkoviksi, olivat jääneet melkein muuttumattomiksi. Ensi silmänräpäyksessä olisi saattanut luulla heidän uinailevan. He istuivat taaksepäin keikistyneinä, käsivarret veltosti rippuneina ja jalat ojennettuina. Koira oli kyyristynyt isäntänsä jalkain juureen ja pieni, turkkeihin kääritty lapsukainen lepäsi äitinsä parmoilla.

Kauvan aikaa Robert ja Hannu katselivat tätä kauhistavaa seuraa.

"Mikähän onnettomus lienee tässä tapahtunut?" Robert kysyi melkein kuiskaamalla.

Hannu osotti pieniä savuräppäniä, jotka olivat suljetut jäällä ja lumella.

"Luultavasti," hän sanoi, "näitä ihmisparkoja on kohdannut kova lumipyry, joka on tukkinut räppänät. Se on ainoa selitys. He ovat tukehtuneet ja heidän kuolemansa lienee tapahtunut samalla haavaa."

Robert oli samaa ajatusta. Hän ehdotti, että ruumiit haudattaisiin. Hannu suostui siihen mielellään. Hautakumpu luotiin kivistä vainajien yli, ja hengellinen, harras rukous luettiin heidän sielujensa autuudeksi.

Seuraavana päivänä matkustettiin vähemmän, sillä Hannun täytyi lähteä hankkimaan ruokaa koirille, jotka olivat olleet koko vuorokauden syömättä. Puolipäivän aikaan tehtiin pysäys. Hannu luuli läheisyydessä olevan hylkeitä. Yksi reki tyhjennettiin sen vuoksi. Robert ja Hannu istuivat siihen ja ajoivat aika laukkaa pitkin sileätä iljankoa.

Alussa kaikki kävi hyvin, mutta kohta he tulivat heikommalle jäälle. He eivät kuitenkaan piitanneet mitään tästä havainnosta, etenkin kun Hannu iloisesti huudahti samalla: Hylkeitä! hylkeitä! Nuo ovat meidän! Eteenpäin! eteenpäin!

Avento oli tullut jäähän, ja sen reunalla loikoi muutamia hylkeitä lekottelemassa päivänpaisteessa.