"Voipa olla, sir; on niin pitkä aika siitä kun tulin palvelukseen, etten muista enää aikamääriä; mutta sen muistan, että tätini kuoli kolmea päivää aikaisemmin."
"Kysymys on sitte vain siitä, milloin tätinne kuoli."
"Niin, hän kuoli noin vuotta myöhemmin kuin setäni."
"No, koska sitte kuoli setänne?"
"Siihenpä en totisesti osaa vastata!"
"Sittenhän teillä ei ole mitään varmaa lähtökohtaa. En kuitenkaan usko, että olisitte ollut palveluksessa siihen aikaan. Emme olleet silloin vielä niin tyystiä univormuun nähden kuin nykyisin olemme."
"Silloin oli palvelus minun mielestäni sitä miellyttävämpää. Valiolaivoilla saa mies mennä alas varastoon tai viinikellariin ja vivuttuaan ylös viisikymmentä tyhjää tynnyriä ja otettuaan varastoon kaksikymmentä täysinäistä täytyy hänen, niin vaaditaan, tulla kannelle yhtä hienona kuin jos hän juuri olisi astunut vaatekaapista."
"No, vettä on vierellä runsaasti ihmisen ulkonaisen puolen varalta, ja raudantomu on helposti harjattu pois. Kuitenkin vaaditaan, kuten sanotte, ehkä hiukan liikoja. Ainakin viidellä laivalla, joilla olen ollut ensimäisenä luutnanttina, on kapteeni aina pitänyt senkinmoisen komennon minulle siitä, että kadetit hänen mielestään eivät ole olleet kyllin siistissä asussa, ikäänkuin minä olisin ollut heidän lapsentyttönsä. Ihmettelenpä, mitä esim. kapteeni Prigg olisi sanonut, jos olisi nähnyt sellaisenkin ilmiön kuin te, mr. Smith, laivansa komentosillalla."
"Se ilmiö olisi kai saanut kadota niinkuin minäkin muualta", vastasi
Smith uniseen tapaansa.
"Nuttunne kyynärpäät noin kuluneina, siinä, mitä!" jatkoi mr. Appleboy.