Smith käänsi nuttunsa kyynärpäät ylöspäin ja katsoi ensin toista niistä, sitten toista; näin väsyttävän ponnistuksen suoritettuaan ei hän enää lausunut mitään.
"No niin, missä olinkaan? Niin, se tapahtui suunnilleen yhdeksänkymmentäkolme tai -neljä, kuten sanoin… Tomkins, täyttäkäähän lasinne ja tarjotkaa minulle sokuria… Mihin jäinkään? Tämä on n:o 15", sanoi Appleboy, laskien viereensä pöytään piirretyt valkoiset viirut yhteen, minkä jälkeen hän otti liidunpalan ja piirsi sillä vielä yhden viirun ryyppytiliinsä. "Tämä ankkuri ei luullakseni ole yhtä hyvää kuin edellinen, Tomkins, tässä on joku kitkerä sivumaku… liian vähän katajanmarjoja; mutta toivoakseni meillä on parempi onni tällä kerralla. Tiedätte tietysti, että lähdemme merelle huomenna?"
"Sitä arvelin, kun näin lampaanlapoja tuotavan laivalle."
"Aivan oikein… aivan oikein; olen täsmällinen kuin kello. Kun on ollut ensimäisenä luutnanttina kaksikymmentä vuotta, saa vähän järjestelmää toimiinsa. Pidän järjestyksestä. Nyt ei satamatarkastaja ole koskaan jättänyt kutsumatta minua päivälliselle aina kun olen ollut käymässä satamassa, paitsi tällä kertaa. Olin niin varma asiastani, etten ollenkaan vielä ajatellut merellelähtöä, eikä minulla tämän vuoksi ole nyt matkassa muuta kuin kaksi puhdasta paitaa."
"Eikö se olekin merkillistä? Ja sitä merkillisempää, kun täällä on hänellä ollut niin paljon hienoa väkeä ja hän joka päivä on toimeenpannut suuret kutsut."
"Ja kuitenkin olen suorittanut kolme takavarikkoa, paitsi sitä että nuuskin haltuumme nuo kolmekymmentäseitsemän ankkuria."
"Minähän ne nuuskin tietoomme", huomautti Smith.
"Se on sama se, te junkkari. Kun tulette olleeksi vähän kauemmin palveluksessa, niin tulette huomaamaan, että kaikki, mitä tehdään, on päällikön ansiota; mutta te olette vielä kovin viheriäinen. Annahan olla, missä olinkaan? Niin, se oli suunnilleen yhdeksänkymmentäkolme tai -neljä, kuten sanottu. Siihen aikaan palvelin kanaalilaivastossa… Tomkins, toimittakaahan minulle kuumaa vettä; tämä vesi on aivan kylmää. Mr. Smith, olkaapa niin hyvä ja soittakaa. — Jem, vähän enemmän lämmintä vettä."
"Suokaa anteeksi, sir", sanoi Jem, joka oli paljain jaloin ja avopäin, tunnustellen otsasuortuvaansa, "kokki on kaatanut kattilan nurin, mutta pannut sen taas tulelle."
"Kaatanut kattilan nurin! Mitä! No hyvä, puhutaanpa siitä huomenna. Mr. Tomkins, olkaa niin ystävällinen ja pistäkää hänet raporttiin. Voisin ehkä muutoin unohtaa asian, ja kuuleppa nyt, herra hyvä, miten kauan on siitä, kun kokki pani kattilan uudestaan tulelle?"