"Ehkä ette usko minua, arvoisa rouva", vastasi Pickersgill, "jos sanon teille, että minulla on yhtä hyvä oikeus käyttää aateliskilpeä kuin loordi B:llä itsellään, ja että en esiinny todellisella nimelläni. Salakuljetus ei missään tapauksessa ole rikosta; ja minä pidän tätä villiä elämää, jota miehineni vietän, tavattoman paljon parempana kuin olla yli olkain katseltuna seuraelämässä senvuoksi että olen köyhä. Köyhyys on kaikkein suurin rikos meidän maassamme. Voin, jos minulla on onni mukanani, kerran taas ottaa entisen nimeni. Silloin te ehkä jälleen kohtaatte minut ja voitte silloin, jos tahdotte, paljastaa minut."
"Sitä en arvatenkaan tekisi", vastasi leski; "mutta sittenkin minua pahoittaa, kun näen henkilön, joka ilmeisesti on aiottu parempaan, toimivan niin häpeällisellä alalla."
"Tuskinpa tiedän, arvoisa rouva, mikä on ja mikä ei ole häpeällistä tässä sovinnaisuuksien maailmassa. Ei pidetä häpeällisenä kumarrella jonkun hovin paheita tai nauttia eläkettä, joka on kiskottu kansan ahkeruuden kustannuksella ja annettu palkaksi halpamielisestä orjailusta. Ei pidetä alhaisena kymmenysten anastamista, jotka on aiottu jumalanpalveluksen edistämiseksi, ja niiden tuhlaamista kylpypaikoilla tai muualla huveja tavoitellessa sen sijaan että harrastettaisiin hyvää. Ei pidetä kehnona kerran toisensa perään ottaa asianajopalkkioita vääryyden puoltamisessa ja viattomuuden ahdistamisessa, totuuden vääristelyssä ja paholaisen avittamisessa. Pörssin uhkapeliä ei katsota alentavaksi, tai valitsijain rehellisyyden turmelemista lahjuksilla, mistä ei ole uhkanakaan sen suurempaa rangaistusta kuin siitä, mihin minä olen syyllinen. Kaikkea tätä ja paljoa muutakaan ei pidetä huonona; ja kuitenkin kaikissa noissakin tapauksissa on yhteiskunnan siveellisiä siteitä höllennetty, sen sijaan että minun alallani ei toimiteta toisille syyllisyyttä…"
"Mutta se on kuitenkin rikosta", keskeytti mrs. Lascelles.
"Se on tullilakien rikkomista, ei muuta. Huomatkaa, rouva hyvä, hallitus yllyttää salakuljetusta, kun on kysymyksessä kotimaisten tuotteiden vieminen mannermaalle, samalla kun se ryhtyy kaikkiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen tavarain salaisen tuonnin omaan maahan. Voiko nyt, hyvä rouva, se olla rikosta laivan keulan ollessa suunnattuna pohjoiseen, mikä ei ole rikosta, kun laiva kulkee vastakkaiseen suuntaan?"
"Ammattia painaa kuitenkin eräänlainen häpeätahra, se täytynee teidän myöntää."
"Sen tunnustan, arvoisa rouva; ja niin pian kuin vaan voin, luovun koko ammatista. Vanki ei koskaan hartaammin ikävöi vapautusta kahleistaan; mutta en voi jättää tointani, ennen kuin näen olevani siinä asemassa, että minua eivät enää voi ylenkatseellisesti kohdella ne, joitten seurassa olen oikeutettu liikkumaan."
Tällä hetkellä näyttäytyi muonamestari keulapuolella ja viittaili mrs.
Lascellesille, joka pyysi anteeksi ja meni hänen luokseen.
"Jumalan tähden, arvoisa rouva", sanoi Maddox, "kun hän näyttää olevan ystävällinen teille, niin olkaa hyvä ja koettakaa saada selville, miten ne kotletit on laitettava. Kokki repii epätoivoissaan hiukset päästään, emmekä saa koskaan päivällistä; ja niin saan minä kantaa vastuun kaikesta ja minut… heitetään yli laidan."
Mrs. Lascelles pyysi Maddox-parkaa odottamaan hetkisen, kunnes hän saisi tarpeelliset tiedot. Hän tulikin tuotapikaa takaisin miehen luo.