"Nyt olen saanut asian selville. Kotletit on ensin keitettävä etikassa, sitte paistettava munataikinassa ja tarjottava anshoviskastikkeen ja malagarusinain kera."
"Ensin paistettava etikassa, sitte keitettävä munataikinassa ja tarjottava mantelien ja rusinoitten kera!"
"Ei — ei!" Mrs. Lascelles toisti ohjeet pelokkaalle muonamestarille ja palasi sitten peräkannelle, jatkaen Pickersgillin kanssa keskustelua, johon nyt myöskin Corbett ensi kertaa otti osaa. Corbettilla oli kyllin älyä käsittääkseen, että kuta vähemmän hän esiintyi ennen kuin hänen esimiehensä oli päässyt hyviin väleihin naisten kanssa, sitä suotuisammaksi koitui tulos.
Sillävälin oli Cecilia mennyt alas tätinsä luo, joka yhä valitteli ja voivotteli. Nuori neiti koetti kaikin tavoin lohduttaa häntä ja saattaa hänet vakuutetuksi siitä, että jos olisivat kohteliaita ja tottelevaisia, niin heillä ei olisi mitään pelättävänä.
"Kohteliaita ja tottelevaisia, tosiaan", huusi miss Ossulton, "miestä kohtaan, joka on salakuljettaja ja merirosvo! Minä, loordi B:n sisar! Ei milloinkaan! Sen heittiön röyhkeyttä!"
"Se on kaikki totta, täti; mutta muistakaa, että meidän täytyy mukautua olosuhteisiin. Nämä miehet vaativat ehdottomasti, että syömme päivällistä heidän kanssaan, ja siihen on meidän suostuminen, muutoin emme saa päivällistä."
"Minäkö istuisin samaan pöytään merirosvon kanssa! En milloinkaan! En tahdo päivällistä — tahdon nähdä nälkää — tahdon kuolla!"
"Mutta, rakas täti, muuta mahdollisuutta ei ole päästä vapaaksi; ja ellette suostu, niin mrs. Lascelles luulee, että teillä tosiaan on halu jäädä näiden merirosvojen pariin."
"Mrs. Lascelles arvostelee muita itsensä mukaan."
"Kapteeni on kieltämättä varsin kohtelias ja kaunis mies. Hän näyttää valepuvussaan aatelismieheltä. Miten kummallista olisikaan, jos tämä kaikki, täti hyvä, olisi pelkkää pilaa!"