"Aivan niin", sanoi Krantz. "Kanteen on kuitenkin hakattava sellainen reikä, että voimme ruiskuttaa lastiin niin paljon vettä kuin suinkin."
Kaikki miehet komennettiin kannelle. He tulivatkin nopeasti ihmetellen odottamatonta kutsua.
"Kuulkaahan nyt, pojat, olen pahoillani, mutta meillä on syytä luulla, että tuli on päässyt irti suuressa ruumassa."
"Minä tunnenkin savun hajua!" huudahti muudan.
"Niin mekin", huusivat muutkin peloissaan. Filip kehoitti nyt heitä olemaan levollisia ja tekemään velvollisuutensa, ja matruusit tottelivatkin häntä nurisematta. Kaikki ruuti heitettiin mereen ja ruumaan ruiskutettiin vettä, mutta lopulta ei vaaraa sentään voitu salata matkustajilta. Filipille tuli kyyneleet silmiin nähdessään äitien peloissaan puristavan pienokaisiaan rintaansa vasten. Kaikkialla vallitsi kuitenkin kuri ja järjestys.
Veneet laskettiin vesille ja miehitettiin luotettavilla matruuseilla. Rakennettiin nopeasti lauttakin, niille, jotka eivät sopineet veneihin.
XVII.
Noin neljän aikaan aamulla oli kaikki valmista ja naiset ja lapset vietiin turvaan lautalle.
Sitten kuin heidät oli saatu turvallisesti sinne, tuli sotilaitten vuoro. Filip oli pitänyt niin tarkasti huolta kaikesta, ettei kukaan ollut saanut juoda itseään juovuksiin, mutta tulen yltyessä syntyi kuitenkin hieman tungosta, sillä jokainen tahtoi ensimmäiseksi päästä veneihin. Monta hukkui heidän sokean itsekkäisyytensä vuoksi ja noista kahdeksastakymmenestä sotilaasta ei pelastunut kuin muutamia.
Matruusien soutamat veneet hinasivat lauttaa. Kapteeni ja Filip lähtivät viimeiseksi laivasta, ja kun he aamun koittaessa rupesivat soutamaan maata kohti, oli Vrov Katariina kokonaan liekkien vallassa.