Hetkisen kuluttua kuultiin laivan sivulta airojen kolinaa ja muudan ääni huusi: "Hoi, hyvät miehet, heittäkää meille nuora keulasta!"
Ei kukaan vastannut eikä totellut kehoitusta. Luotsi meni kapteenin luo sanoen hänelle, että jos miehet haluavat antaa hänelle kirjeitä kotiin vietäviksi, ei niitä pidä ottaa vastaan, ellei hän halua laivansa tuhoutumista ja kaikkien ihmisten joutumista perikatoon.
Samassa hyppäsi muudan mies laidan yli kannelle. "Olisitte todellakin voineet heittää minulle köydenpätkän, hyvät ystävät", sanoi hän tullessaan. "Missä kapteeni on?"
"Täällä", vastasi kapteeni vapisten kuin haavan lehti. Vieras oli päivettynyt merimies, jolla oli päässään karvalakki ja yllään purjekangasvaatteet. Hänellä oli kirjeitä kädessään.
"Mitä haluatte?" kysyi kapteeni vihdoinkin.
"Niin, sanokaa se meille, hi, hi", jatkoi Schriften.
"Mitä, oletteko te täällä, luotsi", sanoi mies. "Olen ollut siinä luulossa, että olette kuollut jo aikoja sitten."
"Hi, hi", nauroi Schriften kääntyen pois.
"Katsokaahan, kapteeni, asia on niin, että olemme harhailleet täällä kauan myrskyssä ja haluaisimme lähettää nyt kotiin muutamia kirjeitä. Luulen melkein, ettemme milloinkaan pääse tämän niemen läheisyydestä."
"En voi ottaa niitä vastaan!" huusi kapteeni.