Filip ei vastannut, vaan ojensi kätensä ottaakseen ne.
"Täällä on kirje toiselta perämieheltämme hänen Amsterdamissa asuvalle vaimolleen", sanoi mies. "Rouva asuu Woserlaiturin luona."
"Woserlaituri on jo aikoja sitten hävinnyt, hyvä mies. Sen paikalla on nyt suuri telakka", vastasi Filip.
"Mahdotonta", sanoi mies. "Mutta tässä on toinen poosulta hänen vanhalle isälleen, joka asuu vanhan torin varrella."
"Vanhaa toria ei ole enää olemassa ja sillä paikalla on nyt kirkko."
"Kummallista! Mutta tässä on kirje minulta itseltäni morsiamelleni, Vrov Kretserille. Siinä on rahaa sisällä, että hän voi ostaa itselleen koristeen."
Filip pudisti päätään. "Muistan, että muudan sen niminen vanha rouva haudattiin noin kolmekymmentä vuotta sitten."
"Älkää nyt puhuko mahdottomuuksia, sillä poistuessani hänen luotaan oli hän nuori ja terve. Tässä on kirje Shetz & Kumppanille, jotka omistavat laivan."
"Sellaista kauppahuonetta ei ole enää olemassakaan", vastasi Filip.
"Myönnän kuulleeni puhuttavan siitä."
"Mahdotonta! Teette pilkkaa minusta. Tässä on kirje kapteenilta hänen pojalleen —"