"Niin, tehkäämme se!" huusivat matruusit hyökäten Filipiä kohti, joka perääntyi kapteenin luo.
"Mielettömät, tiedättekö, mitä teillä on mielessä? Hallussani olevassa kotelossa on palanen pyhästä rististä. Heittäkää se mereen, jos uskallatte ja sielunne joutuvat iankaikkiseen kadotukseen." Filip otti kalleutensa esille näyttäen sitä kapteenille.
"Ei, ei, miehet", sanoi kapteeni hieman tyynnyttyään, "sellainen ei käy mitenkään päinsä. Suojelkoot pyhimykset meitä!"
Merimiehet eivät kumminkaan rauhoittuneet. Toiset halusivat heittää Schriftenin ja toiset taasen Filipin mereen. Vihdoin julisti kapteeni päätöksen. Hän määräsi, että pieni vene oli laskettava vesille Schriftenille ja Filipille, joiden hän käski laskeutua siihen. Matruusit hyväksyivät tämän tuomion, joka tyydytti molempia puolueita. Filip ei vastustanut ollenkaan, mutta Schriften huusi ja potki, kunnes hän vihdoin väkisin laskettiin veneeseen, jossa hän vapisten istuutui perätuhdolle Filipin ruvetessa soutamaan venettä kummituslaivaan päin.
XXXXI.
Parin minuutin kuluttua eivät he enää sakeassa sumussa voineet erottaa entistä laivaansa. Kummituslaiva oli vielä näkyvissä, mutta paljon kauempana kuin ennen. Filip souti reippaasti sitä kohti, mutta matka näytti vain pitenevän. Hän keskeytti silloin hetkiseksi levähtääkseen hieman, jolloin Schriften sanoi:
"Vaikka soutaisitte elämänne loppuun asti, ette saavuttaisi tuota laivaa, Filip Vanderdecken, koska se on mahdotonta. Miksi ette heitä minua mereen jälleen? Vene kevenisi silloin ja teidän olisi helpompi soutaa, hi, hi."
"Heitin teidät mereen raivostuttuani siitä, että koetitte varastaa minulta kalleuteni", vastasi Filip.
"Koetinhan tänäänkin taivuttaa muita ryöstämään sen teiltä."
"Niin todellakin teitte. Mutta nyt olen varma siitä, että olette yhtä onneton kuin minäkin. Seuraatte kaikissa teoissanne saamianne määräyksiä, kuten minäkin. Miten ja miksi, en voi sanoa, mutta me olemme molemmat jollakin tavoin yhteydessä tähän kalleuteen; jos vaivojeni tulos riippuu kalleuden säilyttämisestä, riippuu teille uskotun tehtävän tulos sen anastamisesta, koska siten voisitte tehdä tyhjiksi aikeeni. Tässä asiassa toimimme toisiamme vastaan ja te olette kaikessa, mikä on jollakin tavoin ollut yhteydessä tehtävääni, ollut katkerin viholliseni. Mutta, Schriften, en ole unhottanut enkä milloinkaan tule unhottamaan, että annoitte Amine-raukalleni ystävällisen neuvon ja ennustitte hänelle kohtalon, jonka uhriksi hän joutuisi, ellei hän noudattaisi neuvoanne. Muistan, ettette ollut hänen vihollisensa, vaikka olittekin ja vieläkin olette minun. Hänen vuokseen annan teille anteeksi ja lupaan, etten koetakaan tehdä teille pahaa."