"No olkoon menneeksi. Kuinka paljon kehtaatte pyytää tuollaisesta itkevästä tyttösestä?"
"Viisisataa guldenia", sanoi muudan.
"Suostun siihen, mutta vain sellaisella ehdolla, että jollei osani saaliista ole niin suuri, saan hänet kumminkin, vai mitä?"
"No se on nyt oikeus ja kohtuus", vastasi toinen. "Erehdyn kuitenkin suuresti, ellemme saa enempää kuin tuhannen guldenia tuon vanhuksen kätköistä. Lupaammeko hänet siis Baetensille?"
"Kyllä", sanoivat muut.
"Hyvä", huudahti mies, jolle herra Pootsin tytär oli luvattu. "Nyt olen koko sielustani mukana yrityksessä. Olen rakastanut tuota tyttöä jo kauan ja koettanut mennä naimisiin hänen kanssaan, mutta tuo vanha saituri hylkäsi kosintani, vaikka olen vänrikki. Nyt aion kostaa. Emme armahda häntä ollenkaan."
"Emme varmastikaan!" huusivat muut.
"Lähdemmekö heti vai odotammeko tunnin, että kuu ennättää nousta, jolloin meidät voidaan huomata?"
"Kuka meidät nyt huomaisi? Sellaista ei voi tapahtua muuten kuin että joku tulee hakemaan häntä sairaan luokse. Sitä parempi on luullakseni, kuta myöhemmin lähdemme."
"Meillä on sinne puolen tunnin matka ja jos odotamme täällä vielä puoli tuntia, saamme juuri kuutamon siksi, kun laskemme guldenejamme."