"Kohtaloni ja velvollisuuteni ovat sellaiset, että minun pitää uhrata elämäni pelastaakseni isäni. Olen vannonut valani, jonka taivas itse on vastaanottanut." Sitten palasivat hänen ajatuksensa takaisin Amineen. Hän ihaili tytön rohkeutta ja kauneutta, ja kun hän katseli kuuta, joka nyt oli korkealla taivaalla, kysyi hän itseltään, liittyisikö tytön kohtalo hänen kohtaloonsa.
"Estääkö valani minua rakastumasta Amineen?" kysyi hän itseltään. "Ei suinkaan, koska merimiehet, jotka tekevät matkoja Intiaan, ovat aina monta kuukautta maissa. Minun pitää isääni hakea suurilta valtameriltä, mutta luultavasti saan palata takaisin montakin kertaa onnistumatta yrityksessäni. Onko minun kumminkin pakko olla hakematta lohtua rakastavalta naiselta? Teenkö oikein koettaessani voittaa hänen rakkautensa, jonka vertaista syvyydessä ja uskollisuudessa ei luullakseni ole usein tavattavissakaan? Voinko pyytää häntä yhtymään mieheen, jonka elämä tulee olemaan niin epävarmaa? Mutta eikö kaikkein merimiesten elämä ole sellaista, kun he uhmaavat aaltoja tuuman paksuinen lauta itsensä ja kuoleman välissä? Minuthan on sitäpaitsi vihitty erääseen tehtävään enkä niin ollen voi kuolla, ennenkuin se on suoritettu. Mutta milloin se tapahtuu ja kuinka tämä kaikki loppuu? Vastako kuolemassa? Toivoisin olevani levollisempi, että paremmin voisin miettiä, mitä minun pitäisi tehdä."
Filip istui sellaisissa ajatuksissa päivän koittoon asti, jolloin hänen valppautensa laimeni ja hän nukahti.
Hän heräsi siihen, että käsi laskeutui hänen olalleen. Hän säpsähti ja tarttui pistooliinsa, mutta huomasikin silloin Aminen edessään.
"Tuo oli siis tarkoitettu minulle", sanoi Amine hymyillen, toistaen
Filipin sanat edelliseltä illalta.
"Teillekö, Amine? Kyllä, suojellakseni teitä vieläkin kerran, jos se vain osoittautuu tarpeelliseksi."
"Olen siitä aivan varma. Olette ollut äärettömän ystävällinen, kun olette valvonut vielä koko yönkin sellaisten ponnistusten jälkeen. Nyt on kumminkin jo valoisa päivä. Tulkaa nyt sisälle levähtämään."
"Kiitoksia, mutta minua ei nukuta enää ollenkaan. Täällä on paljon tekemistä. Meidän pitää ilmoittaa pormestarille tapahtuma ja ruumiit saavat olla paikoillaan, kunnes asia on tutkittu. Lähteekö isänne sinne, Amine, vai pitääkö minun mennä?"
"Isälleni sopii se paremmin, koska hän asuu talossa. Jääkää te vain tänne ja ellette haluakaan nukkua, pitää teidän kuitenkin nauttia joitakin virvokkeita. Menen ilmoittamaan päätöksemme isälleni. Hän on jo syönyt aamiaisensa."
Amine haki hänet pihalle ja hän oli heti valmis lähtemään likimmäisen kylän pormestarin luo.