"Hänellä oli varmaankin sitten hyvin pätevät syyt tuon huoneen lukossapitämiseen."
"Niin olikin."
"Millaiset, nuo syyt olivat, Filip?" kysyi Amine vienolla ja hiljaisella äänellä.
"En voi ilmaista niitä, saatte tyytyä siihen kun sanon, että hän pelkäsi muudatta näkyä."
"Millaista näkyä?"
"Hän kertoi isäni näyttäytyneen hänelle siellä."
"Uskotteko sen, Filip?"
"En epäile ollenkaan, Amine, mutta en voi vastata enää useampiin kysymyksiin. Nyt on huoneen ovi auki eikä kenenkään tarvitse pelätä, että hän näyttäytyy jälleen."
"En sitä pelkääkään", vastasi Amine vakavasti, "mutta eikö päätöksenne lähteä merelle johdu jotenkin tuosta seikasta?"
"Voin empimättä tunnustaa teille, että se aiheutuu juuri siitä, mutta nyt pyydän teitä, ettette kyselisi minulta enempää. Olen pahoillani, mutta velvollisuuteni kieltää minua puhumasta muuta."