Jonkun ajan kuluttua alkoivat kaikki kiireen aiheuttamat merkit hävitä näkyvistä, joukkojen varustukset korjattiin syrjään, sotilaat järjestettiin ruotuihin ja sijoitettiin talousvälineineen tykkien väliin suurelle kannelle. Siten saatiin tilaa laivan hoitamiselle. Totellessaan määräyksiä osoitti Filip olevansa kykenevä ja järjestelykykyinen, ja kapteeni sanoikin hänelle kerran heidän hieman huoahtaessaan:
"Luulin teidän suhtautuvan virkaanne hyvin välinpitämättömästi, koska ette tullut ennen laivaan, mutta osaatte ottaa menetetyn ajan takaisinkin. Olette tehnyt enemmän tämän aamupäivän kuluessa kuin osasin odottaakaan. Iloitsen tulostanne, mutta olen samalla pahoillanikin, ettette ollut täällä silloin kun sijoitimme lastin, sillä pelkään lastauksen tapahtuneen hieman huolimattomasti. Herra Struysilla, ensimmäisellä perämiehelläni, on ollut enemmän työtä kuin hän on jaksanut tehdäkään."
"Olen pahoillani, etten ollut täällä silloin, herra kapteeni", vastasi Filip. "Tottelin kuitenkin heti yhtiön kutsua."
"He eivät halunneet häiritä teitä ennenkuin viime tingassa,
koska olette naimisissa ja sitäpaitsi suuri osakaskin yhtiössä.
Otaksun, että seuraavalla matkallanne komennatte jo omaa laivaanne.
Keskustelin aamulla siitä muutaman vanhemman konttoristin kanssa."
Filip ei ollut ollenkaan pahoillaan, että hänen rahansa kasvoivat nyt niin hyvää korkoa, sillä laivan kapteeniksi pääseminen oli hänen hartain toivonsa. Hän vastasi toivovansa omaa laivaa seuraavan matkan jälkeen, jolloin hän luuli jo olevansa aivan pätevä sellaisen komentajaksi.
"Sitä ei kenenkään tarvitse epäilläkään, herra Vanderdecken, sillä näkeehän sen jo sokeakin. Pidätte varmaankin paljon merimieselämästä?"
"Kyllä. Luullakseni en luovu siitä milloinkaan."
"Milloinkaanko? Ajattelette nyt niin, koska olette nuori ja toivorikas, mutta vähitellen väsytte siihen ja olette iloinen saadessanne levähtää jäljellä olevat päivänne."
"Kuinka paljon sotilaita on laivassamme?"
"Kaksisataaneljäkymmentäviisi miestä ja kuusi upseeria. Miesraukat! Harvat heistä pääsevät milloinkaan takaisin, niin, tuskinpa moni näkee seuraavaa syntymäpäiväänsäkään. Ilmasto siellä on kauhea. Vein sinne kerran kolmesataa miestä, mutta kuuden kuukauden kuluttua, ennenkuin ennätin lähteä sieltä takaisinkaan, ei heistä ollut enää sataakaan hengissä."