— Miksi ette ole ollut ystävällinen minulle? Niinkauan kuin muistan, olette aina ollut minulle paha; olette teettänyt minulla työtä hyödyksenne, ettekä ole suonut minulle ystävällistä sanaakaan. Olen tahtonut tietää kaikenlaista, mutta ette ole koskaan vastannut kysymyksiini, vaan kutsunut minua aasiksi ja käskenyt pitää suuni kiinni. Olette saanut minut vihaamaan itseänne ja olette usein sanonut kuinka vihaatte minua. Tiedätte, että puhun totta.
— Se on totta, liiankin totta, vastasi hän, puhuen kuin itsekseen. Olen tehnyt kaiken, mitä hän sanoo, ja olen vihannut häntä. Mutta on minulla ollut siihen syynikin. Tule tänne, poika.
— En, sanoin, tulkaa te tänne. Te olette ollut herra ja minä olen saanut olla poikana tarpeeksi kauan. Nyt olen minä herra ja te saatte olla poikana, sen te kyllä tulette huomaamaan.
Sanottuani tämän läksin majasta ja jätin hänet. Hän huusi, etten jättäisi häntä, mutta en ollut kuulevinanikaan, istahdin vain majan edessä olevalle sileälle paadelle, kuunnellen laineiden liplatusta ja mietiskellen miten häneen tästälähtien suhtautuisin. En toivonut hänen kuolemaansa ja siksi en aikonutkaan häntä jättää oman onnensa nojaan. Hän ei voinut ottaa vettä purosta, olematta vaarassa suistua alas jyrkänteeltä. Tulin täydellisesti vakuutetuksi hänen avuttomuudestaan, ja varmuudeksi ummistin vielä silmänikin ja koetin, uskaltaisinko liikkua niin vaarallisella paikalla. Totesin mielihyvällä, että se oli minulle mahdotonta. Hän oli siis vallassani, eikä voinut tehdä mitään turvaamatta minuun kaikessa. Olin sanonut, seurauksista välittämättä, että minusta tulisi herra ja hänestä poika, mutta kuinka se tapahtuisi, en ollut vielä oikein selvillä, sillä täytyihän minun auttaa häntä, ettei hän kuolisi. Mutta äkkiä se sitten minulle selveni.
"Minusta tulee sittenkin herra", sanoin itsekseni, "sillä nyt täytyy hänen vastata kaikkiin kysymyksiini, sanoa minulle kaikki, mitä hän tietää, tai saa hän kuolla nälkään. Hän on vallassani. Nyt täytyy hänen tehdä, mitä minä tahdon, ja koettakoonpas kieltäytyä." Kun olin saanut suunnitelmani valmiiksi, palasin majaan ja sanoin hänelle:
— Kuulkaa, mitä sanon. Tahdon olla teille ystävällinen, enkä anna teidän nähdä nälkää, jos teette, mitä tahdon.
— Ja mitä se olisi? kysyi hän.
— Olisin usein kysellyt teiltä kaikenlaista, jota en tiedä, mutta olette kieltäytynyt vastaamasta. Sen sijaan, että olisitte täyttänyt pyyntöni, olette lyönyt minua, tahi nakellut minua kivillä, nimitellyt minua ja uhannut. Nyt saatte valita: Joko vastaatte joka kysymykseen, jonka teille teen, tahi vastaisessa tapauksessa saatte tulla toimeen omin neuvoin, miten osaatte. Jos suostutte pyyntööni, niin koetan tehdä kaikkeni auttaakseni teitä, mutta jos ette tahdo, niin syyttäkää itseänne seurauksista. Muistakaa, että olen herra nyt ja valitkaa.
— Hyvä, vastasi hän hiljaa, se on kosto ja minun täytyy suostua siihen. Tahdon tehdä, mitä pyydät.
— No sepä hyvä, sanoin ja nyt aluksi sanokaa: Mikä on nimenne ja miksi minua kutsutaan? Minun täytyy kutsua teitä joksikin ja herraksi en enää tahdo sanoa, sillä nyt olen itse herra. Mikä on nimenne?