— Kuulkaa, kapteeni, huudahti John Gough, minulla ei ole mitään teitä vastaan. Vaikka olette ollutkin ankara meitä kohtaan, emme aio jättää teitä tänne nälkään kuolemaan.
— Hän on paljon paremmassa asemassa, kuin hän ansaitseekaan, huusi eräs mies veneestä; tunsin hänet samaksi, jota olin uhannut veitselläni, koska hän oli tehnyt Nerolle pahaa. — Jos olisimme nakanneet hänet mereen, niinkuin ehdotin, voin vannoa, että se olisi ollut paljon parempi kuin tuoda hänet suurine muonavarastoineen tälle saarelle ja antaa hänen upseereineen saada kaikki mukavasti järjestetyksi loppuelämäkseen.
— Suusi kiinni, kurja, kapinallinen roisto! huudahti kapteeni vihastuneena — köydenpätkä raa'an nokassa on pian oleva palkkasi!
— Kiitoksia paljon, kapteeni, vastasi mies, nostaen ilkkuen hattuaan. Mutta teidän täytyy olla hyvä ja muistaa, etten vielä ole vankinanne. Aiomme vielä tehdä monta hauskaa matkaa laivallamme ja koota paljon rahoja, ennenkuin ajattelenkaan loppuani. Sitten aion kuolla kristittynä, katua syntini ja osoittaa paljon mieltäylentävämpää esimerkkiä kuin hirressä roikkumista.
Miehet nauroivat, kapteeni mumisi jotain "merirosvoista ja kapinasta", mutta muut upseerit olivat, viisaasti kyllä, vaiti.
Huomasin nyt muutaman vanhan ja kunnianarvoisen miehen, joka ei ollut sidottu, niinkuin muut. Hänen hiuksensa olivat aivan harmaat, ihonsa hyvin kalpea ja hän näytti muutenkin surun ja murheen painamalta. Hän nousi paikaltaan veneessä ja John Gough auttoi hänet maalle.
— Mieleni on hyvin paha, herra Evelyn, että olemme pakotettuja jättämään teidät tänne, mutta niinkuin näette, meillä ei ole muuta neuvoa. Emme voisi monestakaan syystä pitää teitä luonamme ja sentähden täytyykin meidän menetellä teidän kanssanne niinkuin muiden upseerienkin.
— Ja saatte uskoa, että se on hyvin kiusallista tunteillemme, herra, sanoi eräs toinen kapinallisista ilkkuen. — Tulen oikein surulliseksi ajatellessani sitä.
Taasen nauroivat miehet, mutta puhuteltu henkilö meni kapteeni luokse tekemättä mitään huomautusta. Muutkin vangit lähtivät veneestä vaiti ollen. Heitä oli kaikkiaan kahdeksan, mutta neljä heistä oli nähtävästi puvusta päättäen yksinkertaisia merimiehiä, muut olivat upseereita. Kaikki olivat väkeviä ja kaunisvartaloisia miehiä.
— Millaisen suurenmoisen siirtolan te laitattekaan, ystäväni, sanoi eräs kapinallisista ivaten, auttaessaan muutaman tynnyrin ja useitten myttyjen maihintuontia. — On vahinko, ettette saa ketään naisia toveriksenne, voidaksenne mennä naimisiin, perustaa koteja ja kasvattaa hurskaita perheitä.