— Mitä se tarkoittaa "kiitän sinua"? kysyin.
— Se tarkoittaa, että olen kiitollinen siitä, mitä olet tehnyt.
— Ja mitä on olla kiitollinen? kysyin taasen. Ette ole koskaan käyttäneet noita sanoja ennen, puhutellessanne minua.
— Ah en, vastasi hän. Olisi ollut parempi, että olisin sen tehnyt. — Tarkoitan, että olen sinulle ystävällinen siksi, että olet sitonut haavani, ja tekisin vaikka mitä puolestasi, jos vaan voisin. Se merkitsee, että jos näkisin, niinkuin viikko takaperin ja olisin herrana niinkuin silloin, en tuuppisi enkä löisi sinua, vaan olisin sinulle ystävällinen. Ymmärrätkö minua?
— Kyllä, vastasin, luulen ainakin niin ja jos sanotte minulle kaikki, mitä haluan tietää, tahdon uskoa teitä.
— Kyllä sen teen niin pian, kuin vähän paranen, mutta nyt olen kovin kipeä. Sinun täytyy odottaa pari päivää, kunnes kuume laskee.
Mielissäni Jackson'in lupauksesta hoidin häntä huolellisesti, puhdistamalla ja sitomalla hänen haavaansa seuraavina päivinä. Hän sanoi olevansa paljon parempi ja puheli kanssani niin ystävällisesti ja sovinnollisesti, etten oikein tiennyt, mitä uskoa, mutta varmaa on, että sen vaikutuksesta vihani ja vastenmielisyyteni häntä kohtaan vähitellen hälvenivät. Kolmantena aamuna sanoi hän:
— Nyt voin puhua kanssasi. Mitä tahdot tietää?
— Tahdon tietää tarkkaan sen, miten tulimme tälle saarelle, kutka vanhempani olivat ja miksi sanoitte vihaavanne minua ja nimeäni?
— Se on kyllä vievä vähän aikaa, sanoi hän hetken vaiettuaan. Voisin sen kertoa sinulle piankin, jos ei viimeinen kysymyksesi tekisi sitä mutkallisemmaksi. Mutta isäsi elämäntarina on niin sotkeutunut omaani, etten voi kertoa toisesta, puhumatta samalla toisestakin. Taitanee olla parasta, että alotan omastani, niin siinä samassa tulee sitten hänenkin elämäntarinansa kerrotuksi.