Tyydyin tähän vastaukseen ja annoin hänen jatkaa.
— Hautasimme hänet guanoon toisten viereen, ja meitä oli siis enää jäljellä ainoastaan kolme. Siihen aikaan synnyit sinä, eli tarkemmin määriteltynä, noin kolmen kuukauden kuluttua perämiehen kuolemasta. Olimme juuri lopettaneet lintujen kokoamisen, kun äitisi sairastui. Hän suoriutui onnellisesti ja isäsi oli hyvin iloissaan saadessaan pojan, sillä hän oli ollut naimisissa jo viisi vuotta. Sinun on huomattava että toveriemme kuoleminen vei meidät jäljellä olevat lähemmäksi toisiamme. Vanhempasi ja kapteeni kohtelivat minua ystävällisemmin ja minäkin koetin puolestani osoittaa samaa, vaikka en kokonaan voinut tukehduttaakaan vihaani isääsi kohtaan. Varmaa on kumminkin, että luotimme enemmän toisiimme ja kaikki pitivät minua vertaisenaan.
Vähän enemmän kuin vuoden kuluttua — sinusta oli tullut jo vankka poika — sattui eräs ikävä tapaus… Jackson kätki kasvonsa käsiinsä ja oli vaiti vähän aikaa.
— Jatkakaa, Jackson, tiedän, että he kuolivat kaikki, mikä milläkin tavalla.
— Se on totta, vastasi hän tointuen. No, isäsi katosi. Hän oli mennyt kallioille kalastamaan ja kun minun käskettiin mennä hakemaan hänet kotiin päivälliselle, en voinut löytää häntä mistään. Otaksuimme, että joku tavallista suurempi kala oli tarttunut koukkuun ja vetänyt hänet syvyyteen, jossa haikalat olivat hänet tappaneet. Se oli kauhea tapaus, sanoi Jackson, peittäen uudestaan kasvonsa.
— Arvelen, että jokainen, tervejärkinen ihminen olisi mieluummin antanut kalan viedä siiman, kuin seurannut sitä veteen. En luule tuon olleen syynä hänen kuolemaansa.
— Ehkä ei, vastasi Jackson; ehkä hän luiskahti, kuka sen tietää, voimme ainoastaan arvailla. Koska siimakin oli poissa, ajattelimme kaiken tapahtuneen kuten kerroin. Haimme kaikkialta, nimittäin kapteeni ja minä, sillä äitisi jäi epätoivoissaan kotiin pitäen sinua sylissään. Emme kumminkaan onnistuneet löytämään isäsi ruumista ja tämä etsiminen koitui meille suureksi onnettomuudeksi, sillä kapteeni kuoli pian sen johdosta. Sanotaan ettei "vahinko tule kello kaulassa", ja nyt saimme todistuksen tähän sananlaskuun.
— Kuinka hän kuoli? kysyin vakavasti, sillä aloin epäillä hänen puhettaan. Jackson ei vastannut ennenkuin vähän ajan kuluttua, jolloin hän sanoi:
— Hän oli kanssani ylhäällä rotkossa keräämässä puita ja putosi jyrkänteeltä. Hän vahingoittui niin pahasti, että hän kuoli puolen tunnin kuluttua.
— Mitä te silloin teitte?