— Sehän on sitten kokonainen aami, — siitä riittää pitkäksi aikaa.
— Mutta ettehän tahtone sanoa, että todellakin pidätte tuosta roskasta?
— Pidänkö? Se on miesten juomaa, mutta pikkupojille voi se tuottaa kuoleman, Se tappaisi sinut. Älä rupea siitä pitämään. Lupaa minulle, ettet koskaan juo sitä tippaakaan. Et saa sitä tehdä, sillä silloin voi minulle käydä onnettomasti.
— En luule teidän tarvitsevan pelätä, että rupeaisin sitä juomaan, vastasin. Otin siitä yhden kulauksen, niinkuin kerroin ja olin polttaa suuni. En juo sitä enää milloinkaan.
— Se on oikein, vastasi Jackson, ja otti taasen ryypyn. Et ole vielä tarpeeksi vanha siihen; myöhemmin, kun tulet niin vanhaksi kuin minäkin, voit juoda sitä ja tuntea, miten se tekee sinulle hyvää. — Nyt menen sänkyyni, sillä on jo aika panna nukkumaan. Tuo kasari tänne ja aseta se viereeni lattialle, mutta varo sitä läikyttämästä.
Jackson ryömi vuoteelleen, minun seuratessa häntä kasarineni, jonka asetin hänen viereensä niinkuin hän oli pyytänyt. Palasin sitten omalle makuupaikalleni, mutta en saanut unta, koska olin nukkunut päivällä niin kauan.
Jackson'kin oli alussa vaiti, mutta minä kuulin hänen tuon tuostakin ryyppäävän kasarista, joka luullakseni sisälsi noin puoli pulloa. Vihdoin hän rupesi laulamaan muudatta merimieslaulua; tulin hyvin kummiini, koska en ennen milloinkaan ollut kuullut hänen laulavan. Se huvitti minua myöskin suuresti, sillä kuulinhan nyt ensi kerran elämässäni laulua. Hänellä oli hyvä ääni ja lauloi hän melko puhtaasti. Lopetettuaan, pyysin häntä jatkamaan.
— Ahaa, vastasi hän iloisemmasti, kuin koskaan ennen. Pidätkö lauluista, pikku vekkuli? Hyvä, voin kestitä sinua paljon semmoisilla. Siitä on jo aikaa kun viimeksi lauloin, ja ihmisen täytyy olla hyvin jöröluontoinen, jos ei joskus iloitse. Muistan ajan, jolloin ei kukaan joukostamme osannut laulaa niinkuin minä, ja nyt osaan taaskin, kun minulla on jotakin, joka voi ilahduttaa mieltäni. — Nyt saat kuulla toisen. Muistan kyllä vähitellen ne kaikki, kunhan vain saan silloin tällöin pienen naukun, ja sehän on varmaa, koska tiedät tavaran ja minä osaan lauluja.
Tulin ensiksi kummiini hänen tavattomasta iloisuudestaan, mutta kun muistin, mitä hän oli kertonut kohtuuttomuudestaan, niin arvasin, että hänen, voidakseen olla iloinen, täytyikin juoda paljon; en voinut ruveta häntä siitä moittimaankaan. Kaikissa tapauksissa huvittivat minua laulut kovasti. Hän laulaa loilotteli niitä minulle yhden toisensa perään noin kolme tahi neljä tuntia, kunnes ääni sortui ja hän, mumistuaan ja kiroiltuaan vähän aikaa, vaikeni kokonaan ja hetken päästä kuului kovasti kuorsaavan. — Makasin vielä jonkun hetken valveillani, mutta nukahdin sitten vihdoin minäkin.
Herätessäni seuraavana aamuna, näin Jackson'in vielä raskaasti nukkuvan. Odotin häntä aamiaiselle, mutta kun hän ei näyttänyt heräävän, söin sen yksinäni. Menin sitten istumaan tavalliselle paikalleni kalliolle, tarkastellen taivaanrantaa, jos jotakin sattuisin näkemään. Kiikaria en voinut käyttää, sillä merivesi oli sen pilannut, eikä Jackson'kaan ollut näyttänyt minulle, miten sen voisin korjata. Tunnin kuluttua palasin takaisin majaan, ja kun Jackson vielä nukkui, päätin herättää hänet. Puistelin häntä vähän aikaa tuloksettomasti, ennenkuin hän avasi silmänsä ja sanoi: