— Mene, sanoi hän, tekemään heille seuraa.
3. Kosto.
Poistuin hänen luotaan ja aloin varovasti laskeutua alas jyrkännettä, joka oli allamme, mutta ennenkuin olin päässyt viittätoista askeltakaan, leimahti taasen salama, ja kuului kova huuto, joka pysähdytti minut. En voinut sanoa, mistä huuto tuli, mutta kuulin toverini huutavan minua tulemaan takaisin. Tottelin ja näin hänen seisovan samalla paikalla, johon olin hänet jättänytkin.
— Te huusitte minua, herra?
— Kyllä sen tein. Ota minua kädestä ja taluta minut majaan.
Tottelin häntä, ihmetellen samalla, miksi hän tahtoi minua niin tekemään. Vein hänet vuoteelleen, johon hän heittäytyi makaamaan.
— Täytä ruoka-astia pian vedellä ja tuo se tänne.
Toin vettä ja hän hautoi sillä päätään ja kasvojaan. Hetken perästä heittäytyi hän takaisin vuoteelleen ja huokasi syvään.
— Jumalani, olen mennyttä miestä, sanoi hän lopuksi. Saan elää ja kuolla tässä kirotussa loukossa.
— Mitä on tapahtunut, herra? kysyin.