— Minä en nähnyt tätä henkilöä enkä rosvoa, mutta kuulin yhtaikaa kaksi laukausta ja arvaan, että he kaatuivat toinen toisensa kädestä.
Metsäpäällikkö kutsui kirjurinsa luokseen, käski hänen asettaa kirjoitusvehkeensä järjestykseen ja kääntyi sitten Edvardin puoleen sanoen:
— Edvard Armitage, me aiomme nyt merkitä pöytäkirjaan kertomuksenne näistä surullisista tapahtumista.
— Minä kuljin metsässä, alkoi Edvard, — ja eksyin.
— Te olitte metsässä öiseen aikaan?
— Niin.
— Pyssyinenne?
— Minulla on aina pyssy matkassani, vastasi Edvard.
— Metsästääksenne?
— Ei, minä en ikimaailmassa ole ollut metsällä pimeässä.