— Siinä tapauksessa ei ole muuta neuvoa kuin lähteä teidän kotiinne. Me emme löydä mitään ja minä olen täyttänyt velvollisuuteni. En tiennyt, että veljenne oli täällä. Arvattavasti hän on sama nuorukainen, joka tullessamme kulki Oswaldin seurassa.
— Niin on.
— Hän näyttää myöskin siltä, kuin olisi hän kasvatettu Arnwoodissa?
— Niin, eversti Beverley on kasvattanut meidät molemmat.
— Vielä sana. Muistakaa, että jos minä muitten läsnäollessa olen tyly ja ankara teitä kohtaan, on se vain teeskentelyä, ymmärrättehän mistä syystä?
Metsäpäällikkö meni sitten ulos ja sanoi seuralaisilleen: — Nuoren Armitagen puheesta päättäen on hän vienyt kotiinsa koko joukon lippaita ja laukkuja. Meidän täytyy siis rientää sinne tutkimaan niiden sisältöä. On päivällisaika. Voitteko tarjota meille jotain syötävää kotonanne, nuori mies?
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Herra Stone ja Klara.
Pari tuntia päivällisen jälkeen saapui metsäpäällikkö seurueineen vanhalle metsänvartijantalolle. Alfred tuli heti ulos tulijoita vastaanottamaan ja kuiskasi Edvardille paperien olevan tallessa. Metsäpäällikkö astui hevosen selästä ja astui Edvardin ja kirjurinsa saattamana sisään matalaan arkihuoneeseen, missä hän tapasi Pablon, Alicen ja Editin. Pikku tytöt olivat kovin hämillään saadessaan niin hienoja vieraita — he kun tuskin koskaan näkivät ihmisiä.
— Tässä ovat sisareni, herra Stone, sanoi Edvard. — Alice, missä on
Klara?