— Te osoitatte minulle liian suurta kunniaa, Kate-neiti, sanoi hän kumartaen.
— Älkää sanoko niin, minähän saan kiittää teitä elämästäni. Ja tänään aion vielä pyytää teiltä jotain, Edvard Armitage. Suostuttehan?
— Mielelläni, jos se vain on vallassani, vastasi Edvard.
— Luvatkaa minulle, jatkoi Kate matalalla äänellä, — ettette harkitsematta hylkää tarjousta, jonka isäni aikoo teille tehdä. Ja rientäkäämme nyt tervehtimään sisarianne. Isäni on kertonut heistä niin paljon, ja minä haluan heihin tutustua.
Edvard vei hänet sisään ja esitti sisarensa ja Klaran Katelle. Sitten hän meni tervehtimään metsäpäällikköä, joka seisoi keskustelemassa Alfredin kanssa. Edvard ilmoitti nyt herra Stonelle, että Ratcliff-vainajan tavaroiden joukossa oli myöskin rauta-arkku, joka sisälsi suuren summan rahaa sekä paljon kallisarvoisia koristeita.
— Pelkäänpä, ettei kaikki sovi yhdellä kertaa kärryihin.
— Minä en aio ottaa mukaani mitään raskaampia esineitä, kuten makuuvaatteita ja aseita. Otan vain Klaran omat tavarat sekä paperit, rahat ja kalleudet. Muu jääköön tänne toistaiseksi. Missä Oswald Patridge on?
— Tallissa, herra metsäpäällikkö, vastasi Alfred.
— Kenties on parasta, että te teette kuorman sillä aikaa kun miehet ovat tallissa. Oswald saa sitten pitää tavaroista huolta ja viedä ne kotiin minun luokseni.
— Tässä ovat avaimet, herra metsäpäällikkö, sanoi Edvard.