Päällikkö ja pari miestä tutkivat mökin läpikotaisin. Pikku Edit huusi nähdessään rautapukuiset sotamiehet, mutta he eivät välittäneet laisinkaan lapsista, ja kun he taas tulivat tupaan, päättivät he ratsastaa jälleen matkoihinsa.
— Mutta mikä se niin hyvälle tuoksuu? kysyi yksi heistä. — Ahaa, täällähän on herkkuja, ja hän nosti kannen höyryävän padan päältä. — Et sinä näytä puutetta kärsivän. Maistelemmeko pari lusikallista, toverit!
— Olkaa hyvät ja ottakaa vain eteenne, sanoi Jaakko, — minä voin kyllä keittää uuden padallisen itselleni.
He tekivät työtä käskettyä ja istuivat pöytään, ja yks kaks oli koko padan sisällys kadonnut heidän nälkäisiin vatsoihinsa. Kun he olivat syöneet, sanoivat he iloisesti nauraen: — Kiitos ruoasta! ja astuivat hevosen selkään ja ratsastivat tiehensä — heidän täytyi lähteä hakemaan Kaarle-kuningasta.
Sitten ei ollut muu neuvona kuin keittää uutta ruokaa. Mutta se kävi tuota pikaa, ja kun he kaikki viimein istuivat pöytään, maistui ruoka kahta paremmalta nyt, kun vaara oli ohi.
— Kuningas ei luultavasti syö näin hyvää päivällistä tänään, sanoi
Jaakko. — Mutta miksi olet niin vakava, Edvard?
— Voinko olla muuta? Oi, jospa vain olisin voinut antaa noille miehille aika selkäsaunan!
— Ei, Edvard, toistaiseksi meidän täytyy malttaa mielemme. Tulee kyllä vielä parempia aikoja meille kaikille, kun vain odotamme.
Seuraavana aamuna Jaakko ratsasti kapakkaan, missä hän sai kuulla, että Kaarle-kuningas oli vangittu Wight-saarella. Nyt heidän ei siis enää tarvinnut pelätä sotamiesten retkeilyjä, ja metsänvartija uskalsi lähteä kaupunkiin, missä hän osti talonpoikaisvaatteita lapsille. Kotia tultuaan hän kutsui kaikki neljä arkihuoneeseen ja sanoi heille:
— Te tiedätte kyllä, rakkaat lapset, että teidän täytyy jäädä tähän minun pieneen mökkiini, jotteivät nuo hurjat sotamiehet löytäisi ja tappaisi teitä, niinkuin he ovat tappaneet teidän isännekin. Mutta toistaiseksi meidän täytyy tekeytyä, niinkuin te olisitte minun lapsenlapsiani. Te ette saa kertoa kenellekään, että teidän nimenne on Beverley — Armitage olkoon nimenne. Teidän täytyy käydä pukeutuneina niinkuin metsänvartijanlapset, ja teidän täytyy tehdä työtä. Edvard, sinä olet vanhin, sinun täytyy ensin lähteä minun kanssani metsälle ja oppia käyttämään pyssyä; sittemmin koetamme tehdä sinustakin metsästäjän, Alfred.