— En tahtonut herättää sinua, Alfred, kun valvoit niin kauan yöllä, sanoi Alice. — Voimmeko nyt avata ovet ja ikkunaluukut?
— Kyllä. Hei, Pablo!
Pablo heräsi makeimmasta unestaan ja syöksyi arkihuoneeseen unenpöpperössä. — Ovatko rosvot tulleet? kysyi hän silmiään hieroen.
— Eivät, vastasi Edit, — rosvot eivät ole tulleet, mutta aurinko on tullut. Mutta Pablo on laiska, torkkuu vielä! toruskeli hän pilalla.
— Pablo nyt jalkeilla, puolustihe mustalaispoika.
— Jalkeilla, mutta ei hereillä, väitti Edit.
— Kyllä, Pablo aivan virkku.
— Sitä parempi, Pablo, saat auttaa minua ottamaan hirret pois ovelta, sanoi Alfred.
Ovi avattiin ja Alfred kurkisti varovasti ulos. Ei näkynyt ainoatakaan ihmistä.
— Ei täällä ketään näy, mutta kenties he hiiviskelevät jossain ympäristössä arvellen, että päivällä on helpompi päästä sisälle kuin yöllä. Sinä, Pablo, ota pyssy ja lähde tutkimusretkelle. Jos huomaat jotain epäilyttävää, niin ammu ja juokse heti takaisin.