— Ei, tappaa paljoa parempi, vastasi Pablo. — Tom ammuttiin sääreen — tulla takaisin rosvona, ammuttu kuoliaaksi, ei koskaan rosvoa enää.
Nyt syöksyivät koirat takaovelle, rosvot eivät näet enää pyrkineetkään sisään toista tietä. Alfred ampui kuitenkin vielä kerran laukauksen ampumareiästä.
— Miksi tehdä niin, herra Alfred? Siellä ei kukaan!
— Tiedän sen, Pablo, mutta jos metsäpäällikön väki on tulossa, tietävät he laukauksestani, että hätä on käsissä ja rientävät.
— Tässä on ladattu pyssy, sanoi Alice; hän ja Edit olivat melun kuultuaan toisten huomaamatta rientäneet sisään.
— Kiitos, Alice. Mutta istukaa lattialle, muuten voivat laukaukset osua teihin. Ryömikää tuonne takan viereen. Kunpa vain Edvard nyt pian tulisi apujoukkoineen. Pablo, ammu vielä kerran etuovesta tielle päin, minä ammun takaovesta; rosvot ovat siellä, koska koirat ovat niin levottomat.
Pablo ampui, ja Alfred ampui; näyttipä siltä kuin olisi hänen laukauksensa tepsinyt, rosvot vetäytyivät joka tapauksessa pois takaovelta.
Hetken aikaa oli aivan hiljaista, ja kun Pablo kurkisti ampumareiästä ulos, ei konnia näkynyt missään. Mutta äkkiä uudistui hyökkäys entistä rajumpana. Koirat syöksyivät ovelta toiselle ja samassa silmänräpäyksessä kuului kovaa räminää tyttöjen makuuhuoneesta. Rosvot olivat särkeneet ikkunan, Alfred ei ollut huomannut sulkea sitä, kun se oli niin pieni, että siitä oli miltei mahdoton päästä sisään. Alfred kutsui heti koirat luokseen ja sulki ne tyttöjen huoneeseen; hän ja Pablo eivät uskaltaneet lähteä vartiopaikaltaan ovien ääressä, mutta hän arveli koirien kyllä estävän rosvoja pääsemästä sisään kamarin ikkunasta. Samassa alkoikin kuulua kauheata melua, koirien haukuntaa, raivokkaita kirouksia ja sadattelemisia, siitä päättäen taisteltiin huoneessa parhaillaan. Samalla alkoi ovi täristä ankarista iskuista. Rosvot olivat noutaneet hirsiä ja hakkasivat nyt niillä ovia kaikin voimin.
— Monta, monta rosvoa! huusi Pablo.
Asema alkoi näyttää uhkaavalta. Alfred ja Pablo ampuivat yhtämittaa ovesta, latasivat ja laukaisivat — mutta rosvot takoivat takomistaan ovia, jotka vähitellen alkoivat taipua. Yhtäkkiä kasvoi melu ulkopuolella, kuului laukaus laukauksen jälkeen, rosvot kirkuivat ja sadattelivat…