Rosvoja oli ollut vangittujen tiedonannon mukaan kaikkiaan kymmenen. Niistä oli kaksi kaatunut, toiset kahdeksan olivat pian siteissä. Oswald ynnä viisi muuta miestä jäivät vartioimaan vangittuja, mutta Edvard, Alfred ja seitsemän metsäpäällikön miestä ratsastivat Klaran entiseen kotiin katsomaan, oliko siellä vielä ketään. He tapasivat vain yhden miehen rosvojen pesässä ja veivät hänetkin sidottuna metsänvartijantalolle. Päivä jo koitti, kun he palasivat retkeltään. Metsäpäällikön väelle annettiin vähän syömistä, jonka jälkeen Edvard taas jätti vanhan kotinsa ja sisaruksensa, hänen täytyi lähteä viemään vankeja isäntänsä luo. Pablo läksi mukaan, hän ajoi kärryjä, joissa molemmat kuolleet rosvot lepäsivät.
Näin oli nyt Uusimetsä puhdistettu peloittavista rosvoista, jotka jo kauan aikaa olivat häirinneet matkustajia ja olleet koko lähitienoon kauhuna ja peloituksena. Tästä lähtien saattoivat seudun asukkaat pelkäämättä liikkua metsässä.
Ennenkuin Edvard lähti pois, tutkivat hän ja Alfred tarkoin arkun, jonka Alfred oli kaivanut vanhan tammen juurelta, ja joka oikeastaan oli ollut syynä siihen, että rosvot olivat hyökänneet metsänvartijantaloon.
Tom — niin kertoivat vangit — oli alinomaa kiusannut tovereitaan hyökkäämään Edvardin sisaruksien kimppuun; mutta he eivät olleet tahtoneet uskaltaa henkeään tyhjän tähden, vain hänen kostonhaluansa tyydyttääkseen. Vasta kun he olivat saaneet tietää, että Alfred oli löytänyt suuren aarrearkun, olivat he päättäneet noudattaa Tomin kehoitusta.
Kylläpä rosvoilla olisikin ollut lihava saalis, jos he olisivat saaneet arkun käsiinsä, se sisälsi näet avattaessa suuren summan kultarahoja, pussillisen hopearahoja ja vielä paljon muita kalliita esineitä, kuten hopealusikoita, hopeisia kynttilänjalkoja ja kultaisia koruja.
Edvard merkitsi kaikki muistiin ja antoi luettelon metsäpäällikölle. Tehtyään tarkoin selkoa yöllisestä seikkailusta hän lopuksi kysyi, mitä metsäpäällikkö neuvoi hänen tekemään aarteelle, jonka Alfred oli löytänyt.
— Siitä arkusta ei teidän olisi tarvinnut mainita minulle mitään, sanoi metsäpäällikkö, — mutta avomielisyytenne ilahduttaa minua. Minä neuvoisin teitä ilmoittamaan löydöstä asianomaiseen paikkaan, mutta ellei oikeata omistajaa ilmesty, on aarre Alfred-veljenne. Hänen pitäisi tulla tänne antamaan selitys asiasta, minun täytyy nimittäin lähettää tästä tiedonanto ylempään paikkaan. Me järjestämme asian siten että te, Edvard, menette kotiinne ja kirjoitatte sisartenne ja Pablon todistuksen. Te voitte sitten olla siellä, niin kauan kuin veljenne on täällä minun puheillani.
Kun Kate ja Klara saivat kuulla, että Edvard taas oli lähdössä vanhaan kotiinsa, eivät he antaneet rauhaa, ennenkuin saivat metsäpäälliköltä luvan lähteä mukaan.
Metsäpäällikkö piti Alfredia kaksi päivää luonansa, jonka jälkeen hän palasi pikku metsänvartijantalolle. Silloin heitti Edvardkin taas hyvästi sisarilleen, ja pian kulki kaikki entistä uraansa.