Kun he saapuivat kotiin, karkotettiin Kimo heti tallista, ja uusi hevonen sai sen paikan seimen ääressä; mutta ruokaa se ei saanut — sehän oli kesytettävä. Koska oli jo myöhäistä, ja hevosenmetsästäjät olivat väsyksissä, päätettiin jättää toiset hevoset metsään. Vasta seuraavan päivän illalla he saivat molemmat hevoset kotiin, ja nyt seisoi Alfredin tallissa kolme uutta pulskaa hevosta: punaisenruskea raudikko ja kaksi teräksenharmaata oritta. Alice ja Edit olivat kovin ihastuneet uusiin hevosiin, ja Alfred oli perin tyytyväinen ja ylpeä siitä, että hänen oli onnistunut saada ne kiinni.
Oltuaan kaksi päivää ilman ruokaa, olivat eläinraukat niin kesyt, että ne söivät Pablon kädestä ja sallivat hänen silittää ja taputtaa itseään, ja kahden viikon kuluttua saattoivat Alice ja Edit vaaratta mennä talliin.
Lunta satoi yhä taukoamatta koko talven. Ani harvoin sai Edvard kuulla uutisia pääkaupungista, silloin tällöin vain tuli joku ratsastava lähetti, joka toi kirjeen metsäpäällikkö Stonelle. Viimeisissä kirjeissä kerrottiin, että Kaarle-kuningas värväsi uutta sotajoukkoa Hollannissa, ja että hänen puoluelaisensa Englannissa odottivat vain hänen saapumistaan liittyäkseen häneen.
— Luulenpa, että kuninkaan asiat ovat paremmalla kannalla nyt, sanoi metsäpäällikkö, — mutta odottakaamme vielä. En tahdo estää teitä lähtemästä ja senvuoksi lähetän teidät heti, kun talvi on lopussa Lontooseen, missä itse voitte käyttää silmiänne ja korvianne saadaksenne selkoa asiain todellisesta tilasta. Tämä jääköön kuitenkin meidänkaskiseksi salaisuudeksi. Kaikki riippuu siitä, mihin suuntaan asiat kallistuvat Skotlannissa. Pelkään pahoin, että kavaltajia on liikkeellä taaskin, ja siksi on vaikeata arvata, kuinka kaikki päättyy.
Muutaman päivän kuluttua saapui Lontoosta kirje: kuningas Kaarle Toinen oli juhlallisesti kruunattu Skotlannissa.
— Katsopas, mutisi metsäpäällikkö Stone päätään nyökyttäen, — jo valkenee. Hän kääntyi Edvardin puoleen jatkaen: — Ystäväni Cooper kertoo minulle tässä kirjeessä, että kuninkaan sotajoukko on hyvin varustettu, ja ylipäällikkö on David Lesley. Middleton johtaa ratsuväkeä ja Wemyss tykkiväkeä. — Wemyss on kieltämättä hyvä upseeri, mutta hän ei ollut uskollinen entiselle kuninkaalle. Nyt minä lähetän teidät Lontooseen, Edvard Armitage, ja annan teille suosituskirjeitä sellaisille henkilöille, jotka voivat antaa teille viisaita neuvoja. Voitte ottaa Mustan, se on hyvä juoksija. Sampsonin otatte mukaan, mutta hänet voitte lähettää kotiin, milloin haluatte. Emme saa hukata aikaa; olkaa varma siitä, että Cromwell, joka nyt on Edinburghissa, lähtee liikkeelle niin pian kuin pääsee. Voitteko lähteä jo huomenna?
— Kyllä, olen valmis. Mutta pelkään, etten ennätä heittää hyvästiä sisaruksilleni. Kenties se onkin viisainta. Lähetän Oswaldin viemään heille terveiseni.
— Aivan niin. Jättäkää minut nyt, minä kirjoitan kirjeeni, sillä aikaa kuin te panette tavaroitanne kokoon. Kate ja Klara voivat auttaa teitä. Lähettäkää. Sampson luokseni. — — —
— Viivyttekö kauan poissa, Edvard? kysyi Kate kuultuaan Edvardin matkasta.
— En tiedä itsekään. Minähän matkustan isänne asioissa, niin että hänestä se oikeastaan riippuu. Tiedättekö, Kate, missä satulalaukut ovat?